AYY:n edustajiston iltakoulu pidettiin eilen kauppiksella, ja taisin luvata näppäillä blogeja kasaan näistä tapahtumista kun puhiksen pestiin hain. Omaa edariblogia ei vielä ole (eikä kai tulekaan), joten bloggaukset löytyvät toistaiseksi täältä.

Mestoilla oli allekirjottaineen lisäksi 9 edaattoria (ml. SYL:n varakalifi) ja hallituksen jämät. Agendalla oli puhua edustajiston ja hallituksen kokous- ja viestintäkäytännöistä sekä säännöstön muutostarpeesta. Pienen porukan myötä homma eteni enemmän vapaana keskusteluna kuin presiksien pohjalta. (Ks. Slideshare-presis yleisvaliokunnasta ja aikataulusta http://www.slideshare.net/atteharjanne/yv-iltakouluun)

Aluksi hallituksen ensi viikon kokouksen lintsaavat hallituksen Poikolainen, Kalle-Heikki ja Voitto esittäytyivät ja kertoivat tekemisistään. Sitten kurkittiin nopeasti läpi edustajistokyselyn tuloksia ja puheenjohtajiston siitä vetämiä johtopäätöksiä. Ajatuksena on siis rytmi, jossa noin kaksi viikkoa ennen kokousta edustajiston ja hallituksen puheenjohtajat kokoontuvat luonnostelemaan esityslistan, sitten pidetään kokousta edeltävän viikon torstaina iltakoulu. Kokousviikolla maanantaina kokoontuisi yleisvaliokunta, ja torstaina olisi sitten kokous.

Iltakoulun tarkoituksena on kerätä kiinnostuneet edustajat keskustelemaan hallituksen valmistelemista asioista, kun puolestaan yleisvaliokunta pohtisi miten kokous vedetään sujuvasti läpi, puuttumatta päätösten sisältöön.

Yleisvaliokunnasta on keskusteltu jonkin verran maililistalla ja muutenkin, eikä ajatus ole saanut varauksetonta suosiota. Iltakoulussa keskityttiin kuitenkin enemmän pohtimaan yleisempiä keinoja parantaa tiedonkulkua ja päätöksentekoa. Parannuksena viime vuoteen toivottiin, että hallituksen pohjaesitykset tulisivat ajoissa. Lisäksi heitettiin idea, että edustajistolle voisi laittaa vihiä käsittelyyn tulevista asioista jo hallituksen ja edustajiston puheenjohtajiston tapaamisen tiimoilta.

Yleisvaliokunnan osalta keskusteltiin kuitenkin aikataulun onnistumisen mahdollisuuksista, sillä esityslistan julkaisun ja yleisvaliokunnan väliin jäisi nykysysteemillä ryhmille vain muutama päivä aikaa pohtia omia kantojaan.

Hallituksen puheenjohtaja Saara tiedusteli, minkälaisessa muodossa edaattorit haluaisivat kuulla hallituksen kuulumiset. Esityksiin toivottiin selkeämpää rakennetta ja tukevia kalvoja, ja todettiin myös porukalla että hallitusinformaatio ei ole se kohta kokouksessa, josta kannattaa aikataulua ensimmäisenä typistää. Se onnistuu paremmin itseään toistavia maratonjargonpuheenvuoroja karsimalla.

Illan ykkösideoita olivat lopulta mainosmyynti tai sudokut esityslistan kääntöpuolelle. Vaikkei tämäkään iltakoulu mikään yleisömenestys ollut, oli setti ihan onnistunut. Vähäinen osallistumisaktiivisuus tosin tarkoittaa sitä, että mitään tiedotusfunktiota iltakoululla ei ole. Sen sijaan iltakoulu on mainio tilaisuus saada omia näkemyksiä ja ideoita läpi hallitukselle tai epj:lle, tässäkin ahkera ja aktiivinen edaattori saa enemmän aikaan.

Terkuin,

Atte

ps. jos edaattorina tuot oman asian asialistalle, ja haluat alustaa sitä iltakoulussa niin se toki onnistuu.

AYY:n uusi hallitus valitaan tänään illalla, mutta se tarvitsee tuekseen  niin sanotusti oikeita töitä tekemään liudan innokkaista, tekeviä ja freessejä tyyppejä! Ylioppilaskunta hakee jäseniä toimikuntiin ja jaostoihin, joista nopea katsaus tässä:

AAVA eli AYY:n kulttuuritoimikunnassa voit esimerkiksi vastata Aalto-vapun järjestämisestä, vuosijuhlista tai siitä miten koko yliopistonlaajuisesti otetaan vastaan uudet opiskelijat ja tutorointi puhaltamalla eri kouluissa asiaa hoitavien kanssa yhteen hiileen. Bileiden ja tapahtumien järkkäilyn lisäksi AAVA:n haetaan liikunnasta, yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamisesta sekä kansainvälisten opiskelijoiden luotsaamisesta kiinnostuneita.

Entä kiinnostaisiko seurata ja osallistua AYY:n viestintään, sen kehittämiseen ja muotoutumiseen? Viestintäsektorille yhdessä tiedottajan ja hallituksen viestintävastaavan kanssa toimimaan haetaan innostuneita aaltolaisia!

Vaihtarit ja muut kansainväliset opiskelijat kaipaavat myös tukea ylioppilaskunnalta. Haluaisitko kenties osallistua heidän toimintansa tukemiseen AYY:n kansainvälisellä sektorilla? TKK:sta muotoutuviin neljään korkeakouluun haetaan vaihtariISOvastaavia, jotka pääsevät osaksi teekkarijaoston ISOtoimikuntaa. Go International! International Degree Students’ Committee, IDSC, is a committee focused on promoting the position of international degree students.

Uuden yliopiston kehitys kiinnostaa? School-kohtaiset hallopedvastaavat johtavat jokaisen schoolin halloped joukkioita ja pitävät yhteyden ylioppilaskuntaan kunnossa. Koulutuspolitiikin syvimpiin saloihin pääset tutustumaan Aivotrustissa, joka pallottelee hallitusvastaavien kanssa perimmäisiä kysymyksiä. Vaikuta Aaltoon!

Teekkarijaostossa voit pitää huolta teekkarikultuurista! Tänäkin vuonna haetaan fuksimajuria, läjäpäin tirehtöörejä sekä järjestäjiä teekkariperinneviikolle.

Find out more and apply!   http://rekry.ayy.fi/vapaaehtoispestit-2011-1
Klikkailemalla löydät tietoa haluamastasi tehtäväkentästä sekä hakuohjeet.

Haku sulkeutuu sunnuntaina 5.12.

Kun itse tekee – tulee tekijänsä näköinen!

Hallituksen epävirallisena reissulassena minulla oli ilo päästä kevään Manchesterin, Münchenin ja Lausannen päätteeksi syksyllä vielä yhdelle Aallon johtoryhmän knowledge missionille, tällä kertaa Milanoon. Lähdön varmistuttua ensimmäisenä tuli mietittyä, että miten ihmeessä Aalto voisi ottaa mallia yliopiston organisoinnista ja kehittämisestä italialaisilta? On kuitenkin syytä huomata, että Lombardian pääkaupungista löytyy kovatasoisia korkeakouluja, joista me piipahdimme kahdessa – matkan kohteina olivat Università Commerciale Luigi Bocconi ja Politecnico de Milano, tai lyhemmin vain Bocconi ja Polimi.

Vuonna 1902 perustettu Bocconin yliopisto on Italian maineikkain kauppatieteiden yliopisto ja arvostettu kautta maailman. Yksityisenä yliopistona sen valtiollinen rahoitus on lähes mitätön, ja merkittävin tulonlähde ovat lukukausimaksut (maksimissaan n. 10 000 euroa, keskimäärin 8000 euroa vuodessa). Opiskelijoita Bocconissa on hieman vajaa 14 000, joista reilu puolet kanditasolla ja loput sitten ylemmissä tutkinnoissa. Tavoitteikseen yliopisto on asettanut nousta yhdeksi maailman johtaviksi taloustieteen ja johtamisen korkeakouluista, houkutella globaalisti parhaat opiskelijat ja opettajat, tarjota Euroopan houkuttelevimman kaupunkikampuksen ja vaikuttaa opetuksellaan ja tutkimuksellaan maailmantalouteen ja sen päättäjiin. Opetuksessa Bocconi kehuskeli olevansa jo Euroopan kärkikaartia, mitä osoittavat heidän mukaansa korkeat sijat  listoilla, joilla yliopistoja rankataan alumnien sijoittumisella Forbes 500 -firmojen johtoon tai johtavien taloustieteen akateemikoiden kaartiin. Muutenkin Bocconissa nähtiin menestyksekkäät alumnit yliopiston tärkeimpänä “tuotteena”. Yliopistolla olikin erittäin hyvä käry siitä, mihin eri asteilta valmistuvat alumnit olivat sijoittuneet. Lisäksi Bocconilla on erittäin aktiivinen, ympäri maailmaa ylettyvä alumniverkosto. Hyviä valmistuineita tehdään luonnollisesti hyvällä opetuksella, ja kyselinkin millä sen laatua Bocconissa mitataan. Vastaus oli kattavan opiskelijapalautteen ja kansainvälisen vertaisarvioinnin hyödyntäminen. Kehnosti arvioinneissa pärjänneet opettajat ohjataan pedagogiseen koulutukseen.

Bocconin johdon neukkari muistutti Bond-pahiksen komentoluolaa

Kansallisen ja kansainvälisen liikkuvuuden takaamiseksi Bocconilla oli melkoisen radikaalit käytännöt. Tohtoriopiskelijoilla on valmistuttuaan 3-4 vuoden karanteeni yliopistolla toimimiseen, minä aikana on haettava kansainvälistä kokemusta jos mielii takaisin. Kandeiksi valmistuneista saa maisterivaiheeseen jatkaa vain 70% – loput 30% saa lähtöpassit vaikka olisivat kuinka briljantteja. Jäljelle jäävät paikat täytetään ulkopuolelta tulevilla maisteriopiskelijoilla. Ainakin puheiden ja tilastojen perusteella näistä drop-outeista pidetään kuitenkin huolta, ja heitä avitetaan löytämään toinen opiskelupaikka muualta. Bocconissa nähtiinkin nämä kovatasoiset kandit yhtenä lopputuotteena, joista ollaan ylpeitä. Periaatteessa suoraviivaista, mutta voin vain kuvitella miten kovaa kilpailu opiskelijoiden kesken on.

Bocconin kampus sijaitsee muutaman kilometrin päässä Milanon ydinkeskustasta, ja on kovan kehityksen alla. Uusi päärakennus Aula Magna on valmistunut suht äskettäin, ja tonttia oli ostettu koko kampuksen keskittämiseksi lähitulevaisuudessa muutaman korttelin alalle. Aula Magna oli toki vaikuttava ja komea, mutta muistutti olemukseltaan enemmän kongressikeskuksen aulaa kuin eläväisen akateemisen yhteisön kotia. Ehkä kyse on vain uutuudenkiillosta, mutta ainakaan itselleni paikka ei iskenyt sellaisena luonnollisena kohtaamis- ja hengailupaikkana, jollaisena yliopiston tilojen tulisi minusta aina toimia. Kampuksen lisäksi Bocconista on vielä mainittava sen alaisuudessa toimiva melko itsenäinen SDA Bocconi. SDA voisi ehkä kuvata tarjonnaltaan Aallon executive education -yksikköä TKK Dipolilla höystettynä. Periaatteessa se siis keskittyi kouluttamaan jo työelämässä olleita, mutta täydennys- ja MBA-koulutuksen ohella SDA tarjoaa myös maisteritutkintoja ja tekee tutkimusta, ja ainakin osa opiskelijoista harppoi koulutukseen suoraan oman maisterintutkintonsa jälkeen. Minusta tarjonta vaikutti osittain päällekkäiseltä muun Bocconin kanssa, mutta selitys lienee se, että SDA on perustettu ennen Bologna-aikaa. SDA:n brändi on vahva ja maine yhtenä maailman parhaista alansa kouluista erittäin hyvä, joten sitä ei haluta hirveästi häslätä.

Bocconin monumentaalinen Aula Magna

Vuonna 1863 perustettu Politecnico di Milano on puolestaan Italian johtava tekniikan alan yliopisto. Toisin kuin Bocconi, Polimi on pääosin julkisesti rahoitettu ja myös ohjattu, ja huomattavasti edellistä laajempi ja laaja-alaisempi. Julkinen rooli ja rahoitus näkyy myös opiskelijamäärissä. Yhteensä opiskelijoita on 38 000 ja kolmen Milanossa sijaitsevan pääkampuksen lisäksi filiaaleja oli ympäri maakuntaa eri teollisuusalueiden liepeillä. Opiskelijoista 23 500 opiskeli tekniikkaa, 9500 arkkitehtuuria ja 4000 taideteollista alaa. Polimissakin on lukukausimaksut käytössä. Laki sanoo, että julkisten yliopistojen rahoituksesta korkeintaan 20% saa tulla maksuista, mutta yliopiston tuleva rehtori kertoi ilolla, kuinka Polimi oli opiskelijoiden kanssa sopinut käyttöön korkeammat lukukausimaksut vastineeksi opiskelijoiden osallistamisesta rahanjaon päätöksiin. Vaikka osa opiskelijoiden osallistamistamiskäytännöistä kuulosti hyvältä, tuollainen diili kuulostaa absurdilta. Harmikseni en tällä reissulla ehtinyt järjestää itselleni tapaamista paikallisten opiskelijoiden kanssa. Erityisesti kiinnostaisi tietää miten mahdollinen opiskelijajärjestö on organisoitu, jos se voi päätyä tuollaiselle kannalle.

Polimin piirissä on siis myös kattavasti taideteollisen alan opetusta ja tutkimusta, josta vastaa oma osasto (vastaa lähinnä meikäläisittäin tiedekuntaa) INDACO. Osasto on ollut olemassa 90-luvun alkupuolelta, mutta itse koulutuksella on pidemmät perinteet. Tarkalleen ottaen INDACOn ala on “design” – sana jota on suomeksi niin kovin vaikea kääntää. Käytännössä pääpaino oli muotoilulla, mutta sanan laajimassa merkityksessä. Polimin Bovisa-kampus, se ainut, jolla vierailimme, oli muuten aika lailla täysi vastakohta Bocconin sliikeille auloille. Paikka on vanha tehdasalue, jossa on aiemmin koottu rautiovaunuja, ja oli nyt täynnä kirkkaita värejä, opiskelijoiden töitä ja toimintaa.

Polimin Bovisan kampus on vanha sporatehdas

Polimissa ja myös INDACOssa ongelmaksi koettiin kehno opettaja-opiskelija-suhdeluku, joka oli jotakuinkin samaa luokkaa kuin Aallossa tekniikan ja kauppatieteen aloilla. Avainongelma oli rahoitus, johon lähitulevaisuudessakaan tulossa mitään suurta lisäystä. Niinpä parempaan opetukseen on etsitty muita keinoja, kuten esimerkiksi Alta Scuola Politecnica ASP. ASP on huippuopiskelijoiden poikkitieteellinen ohjelma, johon vuosittain kutsutaan parhaiten menestyneet 150 maisteriopiskelijaa. Jännä konsepti, ja jäin miettimään miten moinen toimisi Aallossa. Polimissa valitut saavat stipendin ja vapautuksen lukukausimaksusta, joten harva varmaan kunniasta kieltäytyy.

Kaiken kaikkiaan tämä viimeinen reissu oli hyödyllinen siinä missä kolme aikaisempaakin. Hieman harmittaa oma kehno valmistautumiseni – ajan ja italian kielitaidon puutteen vuoksi en saanut järjestettyä omaa tapaamista paikallisten opiskelijoiden kanssa. Yleensä ne ovat tarjonneet hyvän näkymän siitä, miten yliopiston jalot tavoitteet näkyvät opiskelijan arjessa. Muina yleisinä huomioina tulee ainakin mieleen se, ettei kaksiportaisuus toimi täysin vielä Bolognan kotimaassakaan. Molemmissa yliopistoissa kandidaatin tutkinnot hakivat hieman vielä muotoaan, ja Bocconissa todettiin ettei kauppatieteen kandi ole työelämärelevantti tutkinto yliopiston eikä yritysten mielestä (tosin kolmasosa kanditason jälkeen pudonneista oli päätynyt suoraan töihin). Milanon vetovoimaa hyödynsivät molemmat koulut, esimerkiksi luksustuotteisiin ja viini- ja ruokakulttuuriin perehtyvissä MBA-ohjelmissaan. Poikkitieteellisten tekemisten saralla sekä Bocconi että Polimi olivat Aaltoa kunnianhimottomampia. Polimin INDACO vastasi lähinnä  Taikin teknisempiä aloja, ja vaikka Bocconi tarjosi opintoja esimerkiksi kulttuuritoimen ja muotoilun johtamiseen, oli perspektiivi aina puhtaasti kauppatieteellinen.

Ainakin omalta osaltani johtoryhmän retket loppuvat tähän. Hyviä käytäntöjä, malleja ja kontakteja on tärkeä imeä oman piirinsä ulkopuolelta, mutta jos kaikki opittu viisaus pitää tiivistää yhteen lauseeseen, se on tämä: ihmiset tekevät yliopiston. Järjestelmiä uudistamalla asiaa voi avittaa, mutta viime kädessä Aallon onnistuminen on kiinni uskosta, asenteesta ja tekemisen meiningistä – meistä itsestämme siis.

Hiilijalanjälkeään kauhistelevin terveisin,
Atte

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta ylpeänä ilmoittaa:

Jarno Lappalaista ehdotetaan Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen vuodeksi 2011.

Jarnolla on takanaan hektinen vuosi kansainvälisten asioiden vastaavana uudessa ylioppilaskunnassa, jonka alkutaival on ollut sakeanaan haasteita. Hänellä on ainutlaatuista kokemusta kokonaisen organisaation ja yhteisön rakentamisesta ja opiskelijoiden edunvalvonnan kannalta ratkaisevista vaiheista, jolloin Aalto-yliopisto on luonut keskeiset toimintaperiaatteensa. 23-vuotias mikkeliläinen opiskelee Aalto-yliopistossa tuotantotaloutta ja on toiminut aiemmin edustajistossa, yliopiston hallinnossa ja kansainvälisissä järjestöissä.

AYY:n hallituksessa Jarno on tehnyt määrätietoisesti työtä sekä kansainvälisten asioiden että koko ylioppilaskunnan edunvalvontasektorin kehittämiseksi. Jarnon toiminta AYY:n edunvalvontasektorien puheenjohtajana sekä poikkisektoraalisen kv-sektorin vetäjänä ovat antaneet hänelle laajan, eri aihepiirejä yhdistelevän osaamisen. Jarno on analyyttinen, mutta myös voimakkaasti arvoperustainen aaltolainen, joka ajaa opiskelijan asiaa kansallisuudesta riippumatta. ”SYL saa Jarnosta opiskelijan etujen ajamiseen sydämellään sitoutuneen edunvalvojan, joka vakuuttaa Arkadianmäen päättäjät,” toteaa AYY:n hallituksen puheenjohtaja Jussi Valtonen.

Jarno on toiminut viimeisen vuoden ajan maksuttoman koulutuksen etulinjassa Aallossa. Väännön keskellä Jarno on osoittanut kykynsä reagoida uusiin käänteisiin pikavauhtia, latoa pöytään pinoittain argumenttejaan tukevaa tutkimustietoa ja tunnistaa valintatilanteissa strategisesti viisaimmat ratkaisut. Jarnolla on ollut suuri vaikutus siihen, että maksukokeilu toteutetaan Aallossa merkittävästi rajatumpana kuin mitä yliopisto oli alun perin suunnitellut. ”Maksuton koulutus on, paitsi tasa-arvoisten mahdollisuuksien perusta, myös kestävästi kansainvälistyvän Suomen elinehto,” Jarno linjaa.

Jarno katsoo, että SYL:n tulee ajaa jokaisen Suomessa opiskelevan asiaa monipuolisesti. Ensi vuoden eduskuntavaalivaikuttamisessa keskeisin teema on maksuton koulutus, muttei myöskään tule unohtaa työurakeskustelua. ”Vuonna 2011 korostuvat monella tavalla poikkisektoraaliset teemat, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan monipuolista osaamista. Ylioppilasliikkeen pitää puhaltaa yhteen hiileen,” Jarno kiteyttää.

Lisätietoja antavat:

Jarno Lappalainen     +358 40 053 6973, jarno.lappalainen(a)ayy.fi

Teemu Halme           +358 50 520 9415, teemu.halme(a)ayy.fi

Jussi Valtonen          +358 40 011 4084, jussi.valtonen(a)ayy.fi

Nykyistä kattavampi, mutkattomampi ja innostavampi akateeminen ohjaus on AYY:ssä nähty yhtenä tärkeänä keinona puuttua opintojen etenemisen ja opiskelumotivaation ongelmiin Aallossa. Toisten opiskelijoiden ja opettajien tutoroinnin sekä ura- ja opintoneuvonnan ohella yksi ohjauksen muoto on mentorointi. Mentoroinnissa jo valmistunut alumni ohjaa, neuvoo ja tsemppaa nykyistä opiskelijaa oman polkunsa ja paikkansa löytämisessä. En ole koskaan ollut varsinaisesti mentoroitavana, mutta kesätöissä, opiskelussa ja ylioppilaskuntatoiminnassa kohtaamiset kokeneempien jäärien ja edeltäjien kanssa ovat usein auttaneet omien suunnitelmien jäsentelyssä ja inspiroineet uusia ajatuksia.

Aallossa on jo mentorointiohjelma, johon on haku meneillään paraikaa. Ohjelma on suosittu ja toimii hyvin, mutta koskettaa vain varsin marginaalista osaa opiskelijoista. Lisäksi se on luonteeltaan intensiivinen ja aika lailla sitoutumista vaativa, joten sen skaalaaminen suurille massoille tuskin onnistuu. Kuitenkin jonkinlainen yhteys omalta alalta valmistuneeseen olisi varmasti hyödyllinen – harva asia konkretisoi omien opintojen määränpään yhtä selkeästi kuin samanlaisen polun läpikäynyt alumni.

Olimme viime viikolla kopoporukalla tapaamassa arkkitehti Olli Hakasta ja Aallon alumnitoiminnan Nora Rahnastoa, joilla oli jännä idea kattavamman mentoroinnin järjestämiseen. Mitäpä jos otettaisiin käyttöön aikapankki? Järjestely toimisi niin, että opiskeluaikana voisit varata ohjaus- ja sparrausaikaa valmistuneilta tai opinnoissa edenneemmiltä, ja vastaavasti maksaisit aikaasi takaisin mentoiroimalla itse junnumpia kun tutkinto olisi kasassa. Ajatus on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas, ja voisi olla yksi konkreettinen keino viedä Aaltoa kohti sitä yhteistä akateemista yhteisöä jota puheissa maalaillaan. Miten tällainen käytäntö sitten potkaistaisiin käyntiin ja positiiviseen kierteeseen, onkin sitten haastavampi kysymys. Ideoita? Pilotti jonkin koulutusohjelman sisällä tai jotain?

Hommahan on linjassa AYY:n tavoitteiden kanssa. Aikanaanhan AYY päätti Aalto-linjassa tavoitteiksi mm. “Opiskelijat saavat viikoittaista akateemista ohjausta läpi tutkinnon” sekä “Alumneja hyödynnetään opetuksessa, tutkimuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa. Jokainen opiskelija tuntee ainakin yhden alansa alumnin.”

Terkuin,

Atte

Supersankariteemaiset julisteet ympäri kampuksia ovat toivottavasti osuneet sinunkin silmääsi, olet pongannut naamakirjasta rekrysivuston tai vaikka kuullut kaverilta, että ylioppilaskunta etsii uutta iskujoukkoa hoitamaan kotiin vuoden 2011.

“Mihinkäs tässä valmiissa maailmassa on kiire” – on monille tuttu lausahdus. Fakta vain on, ettei se meidän ylioppilaskuntamme ihan valmis vielä ole. Tänä vuonna ollaan kyllä päästy hyvään alkuun, Aallon rakentumisessa ollaan aktiivisesti mukana, toimipisteet alkavat olla kondiksessa, tapahtumia on järjestetty jos jonkinlaisia, peruskäytäntöjä on luotu kokonaan tyhjästä tai yhdistelty vanhojen pohjalta ja yhteistä henkeä on etsitty.

Supersankari-teema ei suinkaan yritä tarpeettomasti nostaa ketään jalustalle, vaan luoda sopivan itseironista henkeä ylioppilaskuntaan. Vaikka sanat huippu, maailman paras ja innovatiivisuuden multihuipentuma ovat olleet AYY:n perusretoriikkaa sekä itsestä että  Aallosta puhuttaessa, ei tässä pissa päähän ole noussut. Tiedostetaan vallan mainiosti, että tekemistä vielä riittää.

Nyt ylioppilaskunta etsii niitä toteuttajia, vaikuttajia ja jatkajia ensi vuodelle. Mieti haluaisitko juuri sinä liittyä tähän terveellä tavalla itsetietoiseen porukkaan? Hommaa nimittäin riittää.Jos tuntuu, että hallitus vaikuttaa liian tai liian vähän poliittiselta, tapahtumien organisointi on hauskaa tai haluaisit tehdä sen tarkalleen näin tai noin tai homma ei skulaa juuri niin kuin sinä haluaisit, tule mukaan tekemään! Kun itse tekee, tulee tekijöidensä näköinen. Takaan, että sakki, joka tähän lähtee voi muokata tästä mitä tahansa. Takaan, että vuosi tulee olemaan “jotain ihan muuta”. Takaan, että itket ja naurat enemmän kuin koskaan.

Ota haasteesta koppi! Hae ylioppilaskuntaan vuodelle 2011!

Hyvä tästä tulee!
Pipsa

rekry.ayy.fi

ps. Marraskuun puolen välin paikkeilla keskustoimisto jalkautuu jälleen kampuksille AYY tulee iholle vol 2-tapahtuman muodossa. Silloin pääfokuksena on kertoilla kiinnostuneille erilaisista AYY:n pesteistä.

pps. HAKU HALLITUKSEEN ON AUKI! Haku muihin pesteihin aukeaa 29.10. (tai ainakin heti kun hakulomake suostuu toimimaan)

ppps. kertaakaan en ole katunut, että tänne päädyin.

Keltainen lokakuu etenee, ja AYY:n keskustoimisto alkaa asettumaan uuteen kotiinsa Lämpömiehenkuja 2:n alakerrassa. Ensimmäiset merkit vuodenvaihteen lähestymisestäkin alkavat näkyä; yhä suurempi osa ajasta menee ensi vuoden suunnitteluun ja valmisteluun. Haku hallitukseen ja muihin luottamuspesteihin on auki, ja ensimmäiset valtaa hamuavat ovat jo astuneet kaapista. Mieti sinäkin, mitä voisit tehdä tämän yhteisön eteen.

Vaan olitpa sitten ylioppilaskunnassa aktiivi tai et, valmistaudu vaikuttamaan. Opiskelijan näkökulma kiinnostaa Aaltoa ennennäkemättömällä tavalla ja opiskelijalta kysytään kohta joka käänteessä jotain. Ensimmäisenä vastaan tulee tämän vuoden lopulla alkava ja yli kevään jatkuva Aallon opetuksen arviointi (“TEE” eli Teaching evaluation exercise), jossa on pyrkimyksenä kartoittaa koko Aallon koulutuksen taso koulutusohjelmittain, hieman samaan tapaan kuin tutkimusta arvioitiin vuonna 2009 (jolloin vedettiin läpi “RAE” eli Research assessment exercise). RAE on todella vaikuttanut Aallon toiminnan suunnitteluun ja ohjaukseen ja resurssien jakoon – oletus on, että myös opetuksen arvioinnin tulokset näkyvät opiskelijan arjessa ilman ylimääräistä viivettä, vaikkakin varmaan eri mekanismein. Tämä on myös AYY:n tavoite, samoin kuin rakenteiden muuttaminen niin, että opetuksen arviointi ja kehittäminen on jatkuva ja hyvin resursoitu prosessi jokaisella Aallon alalla. Opetuksen arviointia on meidän puoleltamme mukana suunnittelemassa Janne, joka kertonee aiheesta mieluusti lisää.

Yliopiston korvan säätäminen opiskelijan taajuudelle ei kuitenkaan ole jäämässä tähän. Syksyn aikana Aallon johtoryhmässä on pohdittu kiivaasti Aallon menestyksen mittareita. Strategia on, ja tavoitekin (maailmanluokka siis) – mutta mistä tiedetään ollaanko sinne matkalla vai ei? Tähän tarvitaan hyvin valikoitu joukko avainmittareita (tutaksi siis KPI eli “key performance indicator”). Opetuksen osalta näiden mittareitten joukkoon ollaan mietitty mm. opiskelijatyytyväisyyttä. Jatkossa Aalto siis seuraisi omaa menestymistään sen perusteella, mitä mieltä opiskelijat opetuksesta, palveluista ja tiloista ovat. Käytännön toteutuksesta ei vielä olla puhuttu, mutta maailmalta löytynee ihan hyviä esimerkkejä. Manchesterissahan tätä tehtiin jo.

Summa summarum: vastaa kun kysytään, ja joskus ilmankin. Osallistu opetuksen arviointiin, ja mieti mikä yliopistossa toimii ja mikä ei. Asiat menevät oikeaan suuntaan palautteen avulla, ja kun sitä kerran kerätään, niin sitä on syytä antaa. Eikä tämä koske vain edellä mainittuja “isoja” juttuja. Jokaisesta kurssista on syytä antaa laadukasta palautetta, ja miksei luennoistakin. Ja myös sitä hyvää palautetta, eli kiitosta, jota kukaan tuskin tässä maassa saa liikaa. Edelleen työn alla olevissa Oppimisen kulmakivissäkin on tarkoitus korostaa hyvää palautekulttuuria.

Terkuin uudesta toimistosta,

Atte

ps. kirjoittelin keväällä TKK:n rakenneuudistuksen näkymistä. Nyt koulu on julkaissut  FAQ-sivuston aiheesta, kannattaa kurkata.

Syksyn alussa hallitus hieman hienosääti työnjakoaan koulutuspolitiikan osalta. Aiemmin rehtoraatin kokouksissa opiskelijoita edustanut Jussi vaihdettiin meikäläiseen-  lähinnä siksi, että Aallon eri johtamispumppujen työt nivoutuvat aika lailla yhteen, ja on helpompi pitää paketti kasassa jos edustaja on sama kaikissa. Nyt minä siis osallistun sekä rehtoraatin että Aallon johtoryhmän työskentelyyn. Myös yliopisto välppäsi systeemeitään uusiksi.

Syksystä alkaen avainjohtajat (= President’s Management Team, “rehtoraatti”) ovat kokoontuneet kerran viikossa ns. työmaakokouksiin, joka toinen viikko akateemisten asioiden, joka toinen viikko tukipalveluasioiden tiimoilta, ja paikalla ovat rehtoreitten lisäksi em. toimintojen johtajat. Kerran kuussa kokoontuu sitten johtoryhmä (Aalto Executive Team), jossa ovat mukana kaikki edellä mainitut ja vielä jatko-opiskelijoiden ja henkilökunnan edustus siihen päälle. Ja minä siis notkun mukana kaikissa noissa meitä edustamassa. Joka torstai, Aallon ja opiskelijan asialla.

Niinpä siinä missä monella muulla hallituksen tyypeillä on joku cooli pumppu – Neuvosto, Aava, OPN… – vedettävänä, istuu meikäläinen kokoustamassa keski-ikäisten ihmisten kanssa. Astetta kuivempi nakki? Ehei, ei todellakaan. Aallon johto on täynnä jänniä tyyppejä. Keskustelu on avointa, kriittistä ja rakentavaa, ja silti hyvin johdettua ja päämäärätietoista. Kaiken lisäksi ne vielä kuuntelevat tällaista räkänokkaa, ja tarkkaan. Toki joskus jauhetaan mitättömän tuntuisista asioista turhan yksityiskohtaisesti, ja joskus isokin asia saattaa saada aivan liian vähän huomioita. Pääpiirteissään pidän kuitenkin Aallon johdon kokoontumisia sangen toimivina. Erityisen hyvä juttu on valmius ja halu muuttaa kehnoksi koettuja käytäntöjä.

Oman roolini miellän tavallaan kaksoisagentiksi. Välitän Aallon johdolle opiskelijoiden näkökulmaa ja kuulumisia, ja vastaavasti tuon opiskelijoille Aallon johdon näkökulmaa ja kuulumisia. Asenne on aina rakentava, ja ongelmat pyritään ratkaisemaan yhdessä. Miten hyvin siinä onnistun, onkin sitten toinen juttu. Joka tapauksessa tällainen ihmisreititin on AYY:ssa koettu kovaksi jutuksi. Vastaavanlaista yhteistyötä tulisikin rakentaa myös muille yliopistomme organisaatioportaille (laitoksiin, koulutusohjelmiin, korkeakouluihin jne.).

Toisaalta hyvä kysymys on, mitä hyötyä tästä AYY:n nykyisestä toimintamallista on ollut? Olen konkreettisten tulosten ystävä, mutta turbulentissa muutostilanteessa vajaan vuoden jänteellä on vaikea suoraan osoittaa saavutuksia ja niiden syitä. Jotkin ansiot ovat kuitenkin kiistattomia. Johtoryhmä- ja rehtoraattiedustus on mahdollistanut isojen huolien (esim. it-migraatio, hätämajoitus, opintotuen uudistukset) noston ylimmän johdon tietoisuuteen, jolloin paine niihin puuttumiseen on kasvanut. Myös Aallon opetuksen mittaamiseen ovat esittämämme pointit välittymässä melko suoraan. Toisaalta edustus ylimmissä pumpuissa lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että nyt opiskelijoita pyydetään lähtökohtaisesti miltei kaikkiin mahdollisiin työryhmiin ilman että sitä tarvitsee erikseen vaatia. Noissa ryhmissä sukelletaan sitten syvemmälle substanssiin ja tehdään opiskelijan arjesta parempaa.

Ylipäänsä sanoisin, että johtoryhmäedustus yhdistettynä yliopiston ja koulun keskeisten tyyppien henkilökohtaisiin tapaamisiin takaa sen, että saamme viestimme aika hyvin läpi. Mikä se viesti sitten on? Siitä kuulisin mieluusti lisää juuri sinulta. Millaisia terveisiä sinä lähettäisit Aallon johdolle?

Syysterkuin,

Atte

Hufvudstadsbladet 17.9.2010

Mielipidekirjoitus

***

Hallituksen linja opintotuessa ei tue kansantalouden etua

Valtion budjettineuvottelut vuoden 2011 osalta käytiin hyvässä hengessä, tai näin asia ainakin uutisoitiin. Hallitus mainosti panostaneensa budjetissaan erityisesti vähävaraisiin väestöryhmiin, mutta valitettavasti opiskelijoiden näkökulmasta tuleva budjetti tästä huolimatta ei näytä valoisalta. Opintotukeen esitetty indeksikorotus jäi toteutumatta ja samalla opintotuki jäi ainoaksi toimeentuloa turvaavaksi etuudeksi, jota ei ole sidottu elinkustannustason kehitykseen. Opintotuesta ei enää voidakaan puhua toimeentuloa turvaavana etuutena, sillä vain harva opiskelija tulee opintotuella toimeen. Huomattavaa opintotuen uudistamisessa on lisäksi se, että opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän esitykset opintojen etenemistä koskevista tiukennuksista otettiin täysimääräisinä käyttöön. Näin ollen opiskelijalta siis vaaditaan entistä enemmän entistä pienemmillä resursseilla.

Aalto-yliopiston tavoitteena on nousta maailmanluokan yliopistoksi ja aivan yhtä varmaa on, että opiskelijat haluaisivat kerätä globaalisti arvostetun yliopiston opit talteen työelämää varten. Ei kuitenkaan ole mahdollista, että yksikään yliopisto nousisi huipulle ilman opintoihinsa sitoutuneita opiskelijoita. Opiskelija sen sijaan ei voi käyttää riittävästi resursseja opintoihin, mikäli hänen toimeentulonsa ei sitä salli. Mitä enemmän opiskelijat joutuvat käymään töissä, sitä epätodennäköisempää on, että yliopistoissamme opiskelisi opintoihin päätoimisesti sitoutuneita opiskelijoita. Jatkuva huoli taloudellisesti toimeentulosta ei edesauta keskittymistä opintoihin, vaan ajaa opiskelijat töihin, jotka ainoastaan parhaassa tapauksessa tukevat omaa koulutusalaa.

Uuden yliopistolain myötä julkinen keskustelu on pyörinyt yliopistojen rahoituksen ympärillä. Vaikka yliopiston resurssit olisivat rajattomat, ei niitä voida täysimääräisesti hyödyntää, mikäli opiskelijoilla ei ole aikaa opiskella. Opintotuen indeksointi varmistaisi ettei opiskelijoiden toimeentulo vuodesta toiseen laskisi suhteellisesti kustannustason kohotessa ja mahdollistaisi keskittymisen vähintään osa-aikaiseen opiskeluun. Tämänhetkinen opintotuen kehittäminen ei johda toivottuihin lopputuloksiin sen enempää opiskelijoiden, hallituksen kuin yliopistonkaan näkökulmasta. Kaikille yhteinen tavoite on laadukkaan opiskelun mahdollistaminen. Pelkillä opintotuen tiukennuksilla tämä ei ole mahdollista. Opintotuki on sidottava elinkustannusten kehitystä seuraavaan indeksiin, jotta yliopistomme kehittyisivät, opintoajat lyhenisivät ja opiskelijat voisivat tehdä heidän varsinaista työtään – opintoja.

Jussi Valtonen
Hallituksen puheenjohtaja
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta

Puhe  HERA-seminaarissa 7.9.2010
“Ovatko asumispalvelut kansainvälistyvän koulutuksemme kilpailukykytekijä?”
Jarno Lappalainen

***

Hyvää iltapäivää!

Näin aluksi täytyy sanoa, että on hienoa päästä puhumaan tällaiselle yleisölle ja tuomaan opiskelijanäkökulmaa näin tärkeään ja ajankohtaiseen asiaan. Toisin kuin edellisellä puhujalla, on oma näkökulmani luonnollisesti enemmän paikallisella tasolla ja varsin pääkaupunkikeskeinen, mutta se toivottavasti minulle virkani puolesta suodaan. Kysymyksenasettelu on mielestäni hyvä ja erityisen ajankohtainen juuri nyt, kun asuntopula etenkin pääkaupunkiseudulla on huutava. Samalla sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kansainvälistymisstrategia korkeakouluille kuin omaa työtäni läheisesti koskettava Aalto-yliopiston strategiakin linjaavat kunnianhimoisia tavoitteita kansainvälisten opiskelijoiden, tutkijoiden ja professoreiden määrän lisäämisestä. Tietopääoman kasvattaminen kansainvälistymällä onkin varmasti oikea kehityssuunta Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja kokonaisuudessaan kansainvälistymistavoitteet ovat erittäin kannatettavia. Korkeakoulujen vetovoiman lisääminen edellyttää kuitenkin myös sosiaalipoliittisia ratkaisuja, jotka ovat jääneet valitettavan vähälle huomiolle juuri uusien opiskelijoiden osalta. Kansainvälisten opiskelijoiden osalta ongelmat Suomeen asettumiseen kulminoituvat näissä oloissa juuri asumiseen. Onhan asumisjärjestelyillä suuri osa integraatio eivätkä ongelmat asumisasioissa varmasti opintoaikoja ainakaan lyhennä.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnalla on pitkä historia opiskelija-asuntojen tarjoajana, joka juontaa juurensa niin Teknillisen korkeakoulun kuin Kauppakorkeakoulunkin ylioppilaskuntien vuosikymmenien saatossa rakentamiin asuntoloihin. Tällä hetkellä tarjoammekin kodin yli 3000 opiskelijalle. Tällä kokemuspohjalla osaamme tästä syksystä sanoa vähintäänkin sen, että Aalto-yliopiston uusien opiskelijoiden asuntotilanne on pahin, mitä 2000-luvulla on nähty. Asuntopula ei toki ole uusi ilmiö, vaan sen lieveilmiöihin on ylioppilaskunnissa jouduttu pureutumaan aiemminkin. 2000-luvun aikana hätämajoitusta, eli väliaikaista joskin ahdasta majoitusta, kodittomille opiskelijoille ovat järjestäneet ylioppilaskunnat ainakin Helsingin yliopistosta, Teknillisestä korkeakoulusta ja Kauppakorkeakoulusta. Hätämajoituksen tarpeen kehityssuunta on ollut 2000-luvun puolivälin jälkeen jatkuvasti kasvava. Syksyn näkymät olivatkin jo keväällä niin pahat, että meillä pohdittiin puolivakavissaan jopa telttamajoituksen järjestämistä. Onneksi Helsingin kaupunki tuli vakavassa tilanteessa hätiin ja tarjosi ylioppilaskuntien hätämajoitusta varten ilman veloitusta tilat Sörnäisistä 75 asunnottoman opiskelijan väliaikaiseen majoittamiseen. Nämäkin tilat täyttyivät hetkessä, vaikka hätämajoituksen organisoinnin kustannukset peritään asukkailta ja tarvetta tuntuisi olevan enemmänkin. Helsingin kaupunkia onkin kiittäminen siitä, että tilanne on tänä syksynä pysynyt edes jotenkin hallinnassa.

Hätämajoitus on erittäin hyvä indikaattori tilanteen vaikeudesta ja huomattavaa on, että se koskee yhä enenevässä määrin nimenomaan kansainvälisiä opiskelijoita. Selvänä merkkinä tästä on esimerkiksi se, että kansainvälisiltä opiskelijoilta tuli yksin meidän ylioppilaskunnallemme yli 500 kyselyä asumisongelmiin ja asunnotta jäämiseen liittyen. 500 kyselyä. Se on todella paljon yhdelle yliopistolle.

Tilanteen taustalla on se, että kansainväliset opiskelijat ovat paljon suomalaisia opiskelijoita voimakkaammin HOAS:n ja AYY:n varassa asunnon saantinsa suhteen. Tähän on muutamiakin syitä: Ensinnäkään ulkomaalaisten on erittäin vaikea hyödyntää yksityisiä markkinoita hintatason ja kielitaidon puutteen takia. Ja vaikka maksukykyä olisikin, ottavat vuokranantajat usein mieluummin suomalaisen kuin ulkomaalaisen vuokralaisen. Tyypillistä on myös se, että ulkomailta saapuvalta opiskelijalta puuttuu Suomessa sosiaaliset verkostot, joiden avulla väliaikaiset asumisratkaisut usein löytyvät ulkopaikkakunnilta saapuville suomalaisille opiskelijoille. Tilannetta ei lainkaan auta se, että Suomesta puuttuu monista muista maista löytyvä edullinen ja monipuolinen valikoima hostellimajoitusta.

Yliopistojen ja asuntoja tarjoavan kentän tulisi yhdessä ottaa vahvempi rooli asunnottomuuden ratkaisemiseksi. Yliopistojen tulisi suunnitelmiensa laatimisen yhteydessä etukäteen varmistaa asuntotarjonnan riittävyys tai tarjottava korvaavia järjestelyjä myös opiskelijoille eikä ainoastaan palkatulle henkilöstölle. Esimerkkinä tällaisista järjestelyistä voisivat käydä asuntotoimistot, jotka proaktiivisesti etsisivät yksityisiltä markkinoilta opiskelija-asumiseen soveltuvia huoneistoja. Yliopiston arvovallan ollessa vuokraajan puolella voisi vuokranantajien epäröinti ulkomaalaiselle vuokraamisesta myös hälvetä.

Yhtä kaikki, kaupunkien ja yliopistojen tulisi ottaa omat kansainvälistymisstrategiansa tosissaan ja suunnitella kokonaisvaltaisesti ratkaisuja myös arkisiin ongelmiin. Hätämajoituksen järjestämisellä päästään räpiköiden syksyisen kysyntäpiikin yli, mutta mielestäni on aivan selvää, että opiskelija-asuntotuotantoa on kasvatettava, mikäli kansainvälisten opiskelijoiden määrää halutaan kasvattaa. Asunnottomuus on huonoin mahdollinen alku opiskelulle vieraassa maassa eikä ”emergency accomodationkaan” kuulosta hyvältä kirjoittaessa kuulumisia kotimaahan. Vaikea asuntotilanne jättääkin pahimmassa tapauksessa yliopistosta ja Suomesta maana lähtemättömän negatiivisen ensivaikutelman, joka kiirii huonona maineena ulkomaille saakka. Se, jos mikä, heikentää kilpailukykyämme korkeakoulutusmaana.

Vastuukysymys on kuitenkin huomattavan hankala. Itse odotan selkeää vastuunkantoa kansainvälistymistavoitteita asettavilta kaupungeilta ja yliopistoilta. Ei ole kestävää, että korkeakoulut ja kaupungit keräävät hyödyt kansainvälistymisestä, jos samalla kaikki siihen liittyvät ongelmat kaatuvat opiskelija-asuntosäätiöiden ja ylioppilaskuntien niskaan. Se, mitä tämä vastuun kantaminen tarkoittaa, on kuitenkin vielä ratkaistava. Olisiko esimerkiksi järkevää, että yliopistot ryhtyisivät asunnontarjoajiksi myös opiskelijoille, kuten on tapana monessa muussa maassa? Vai olisiko ennemmin järkevää antaa jatkossakin opiskelija-asuminen niiden tahojen huoleksi, jotka ovat sitä meillä jo vuosikymmeniä menestyksellisesti ja opiskelijoiden tarpeita ymmärtäen hoitaneet eli opiskelija-asuntosäätiöille ja ylioppilaskunnille. Tämä on kysymys, jota yliopistot varmasti tykönään miettivät. Mikäli pohdinta päätyy jälkimmäiseen vaihtoehtoon, ei vastuu silti yliopistojen harteilta karise. Yliopistojen ja kaupunkien on tuettava asunnontarjoajia näiden toiminnassa. Tällaiseen tukeen kuuluvat olennaisena osana keskusteleminen kansainvälistymistavoitteista ja niiden aikataulusta sekä asunnontarjoajien resurssien lisääminen.

Eräs konkreettinen tapa tukea opiskelija-asuntotuotantoa nykyjärjestelmässä on hyvien maa-alueiden tarjoaminen opiskelija-asuntotuotantoon sopivaan hintaan. Esimerkkinä tämän vaikutuksesta käy Otaniemessä käynnistelevä uudisrakennushanke Aalto Village, jossa Espoon kaupunki on tarjoamassa AYY:n ja HOAS:n käyttöön erinomaista tonttia yliopistokampuksen kyljestä. Tällaiset ratkaisut ovat omiaan lisäämään opiskelija-asuntotuotantoa ja pääkaupunkiseudun toiseksi suurimpana opiskelija-asuntojen tarjoajana Aalto-yliopiston ylioppilaskunta on valmis kantamaan kortensa kekoon myös jatkossa. Opiskelija-asumiseen kaavoitetut ja sen mukaisesti hinnoitellut tontit kampusten läheisyydessä ovat se tapa, jolla yliopistot ja kaupungit voivat nopeasti selättää kansainvälistymistä hidastavan asuntopulan. Toivon, että tähän vaihtoehtoon tarttumista ja yhteistyön käynnistämistä harkitaan vakavasti niin yliopistoissa kuin yliopistokaupungeissakin.

Olen samaa mieltä kahden edellisen puhujan kanssa siitä, mikä on vastaus kysymykseen ”ovatko asumispalvelut kansainvälistyvän koulutuksemme kilpailukykytekijä”. Totta kai ne ovat. Tällä hetkellä ne eivät vain missään nimessä kasvata kilpailukykyämme. Opiskelija-asumisen järjestelyt ovat sinänsä toimivia, mutta asuntojen määrä on yksinkertaisesti liian vähäinen. Nykymeno ei voi missään nimessä jatkua, mikäli haluamme profiloitua maana, jossa korkeakouluopiskelijan on hyvä elää ja jonne on hyvä tulla opiskelemaan myös ulkomailta.

Tilanteen korjaamiseksi voisin esittää kolme konkreettista toimenpidettä tai joululahjatoivetta alueelliselle tasolle Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan puolesta. Näillä toimenpiteillä uskon asumispalveluiden kehittyvän kilpailukykyvaltiksi.

1) Kaupungit ja yliopistot: kantakaa vastuu kodittomiksi jäävistä opiskelijoista. Järjestäkää ehätämajoitus jatkossakin riittävällä kapasiteetilla ja inhimillisissä oloissa tai antakaa ylioppilaskunnille resurssit sen tekemiseen, kuten Helsingin kaupunki on tänä vuonna tehnyt.

2) Yliopistot: Fasilitoikaa kansainvälisten opiskelijoiden asuttamista myös yksityisille markkinoille esimerkiksi perustamalla asuntotoimistoja, jotka aktiivisesti etsivät opiskelijalle tai useammalle soveltuvia asuntoja yksityisiltä markkinoilta.

3) Kaupungit: Kaavoittakaa alueita kampusten läheisyydestä opiskelija-asumista varten, jotta tonttien hinnat saadaan ARA-rakentamiseen soveltuvalle tasolle. Me hoidamme kyllä ne mökit sinne pystyyn!