Can AYY board member’s duties be regarded as work?

23.10.2013,

When I first started in the position of AYY board member in the spring, I was advised to review my time use for a period of one month. After having done so, I was inspired to keep track of my time use throughout the year. Now that my career in the board begins to turn towards the end and new enthusiastic people appear with their questions, it is good that I can present data on the subject.

I have divided the working time into seven sectors at my own discretion. Discussions, gatherings and meetings are perhaps the most difficult to distinguish. Discussions are single meetings with less than 5 people, while gatherings can occur weekly and include several people. Meetings are official gatherings, where minutes are recorded and decisions are made. Under representation, I have also included event organising, planning and the work after events. In addition, I have daily written down the main topics of the day, on which I have mainly spent my working hours. My weekly working hours vary between 38–49. In addition to the common issues of the entire board, this year I have spent my time on regulation reforms, tenant democracy and zoning. Here is a pie chart on the division of working hours into different sectors.

It is not my intention to scare you with large amount of work. On the contrary, I can now say that when looking back, time has flied by, because the work has been varying, diverse, challenging and great fun.

Kind regards,

Jani Laamanen,
AYY Board Member in charge of housing affairs

Untitled

Viikko hallituslaisen elĂ€mĂ€ssĂ€ – Katso kuvat!

03.10.2013,

AYY:n hallituksen jĂ€sen piti valokuvapĂ€ivĂ€kirjaa viikon ajan – tĂ€ssĂ€ tulos.

 

Maanantai 23.9

WP_000992
Viikon aloituksena pidimme AYY:n edunvalvonta-asiantuntijan Hannun kanssa palaverin Athenen kiltahuonella “OLOhuoneella”, ja suunnittelimme kanditaloon (Otakaari 1) marraskuussa avattavan opiskelijahubin aikataulua opiskelijanĂ€kökulmasta. Mietimme myös oppimistilojen toteutumista Aallossa ylipÀÀtÀÀn. Maanantain aikana ehdimme myös muun muassa vaikuttaa Aallon uudistuvaan oppimiskeskukseen.

 

Tiistai 24.9

Tiistai
Joka tiistaiaamu klo 11 AYY:n koulutuspoliittinen sektori kokoontuu viikkopalaveriin. Kuvassa koko koposektori, eli asiantuntijat Hannu ja Juha sekÀ hallitusvastaavat Perttu ja Ilmi. TÀnÀ tiistaina aiheita olivat mm. halloped-valinnat, ensi vuoden kopotoimijoiden rekrytoinnit, opiskelun sujuvoittaminen, kandipalautekierroksen avautuminen sekÀ Opetus-ja kulttuuriministeriön rahoitusmalli. Tiistaihin sisÀltyi myös mm. kummiyhdistyksen hallituksen kokouksessa kÀymistÀ sekÀ juoksevien asioiden ja sÀhköpostin hoitamista.

 

Keskiviikko 25.9

Keskiviikko
Keskiviikon kuva on DIA-koulutuksen yhteisvalintatoimikunnan kokouksesta, jossa keskusteltiin tekniikan alan DIA-valinnan perusteista ja laajemminkin siitÀ, miten valintakoetta pitÀisi kehittÀÀ. Kuvassa olen yhdessÀ Perustieteiden korkeakoulun varadekaanin ja opintoasiainpÀÀllikön kanssa hakemassa kokouskahveja. Keskiviikon aikana myös mm. suunnittelimme syksyn toimintaa sekÀ tapasimme AYY:n edunvalvontasektorin kesken.

 

Torstai 26.9

Torstai
Torstain kuva on otettu vasta illalla. Itse pÀivÀÀn ehti kuulua tapaaminen Espoon kaupungin projektijohtajan kanssa, tapaaminen Aallon vararehtorin kanssa sekÀ AYY:n koposektorin yhteinen tapaaminen KyKy-suunnittelijan kanssa. Kokosimme yhteen työkaluja, joilla opintoja Aallossa voidaan sujuvoittaa. Toimistolta suuntasin suoraan oman kummiyhdistykseni Prosessiteekkareiden fuksisitseille, joista kuva on otettu.

 

Perjantai 27.9

Perjantai
Perjantain kuva on otettu hallituksen yhteisestĂ€ aamukoulusta. Aamukouluja pidetÀÀn joka viikko keskiviikkoisin ja perjantaisin, ja ne muodostavatkin hallitustyöskentelyn ytimen. Suuntasimme aamukoulusta suoraan Campus2015 -kilpailun voittajan julkistamistilaisuuteen. Kilpailun voittajaksi julistettiin työ nimeltĂ€ VĂ€re. Julkistamistilaisuuden jĂ€lkeen oli myös hyvĂ€ hetki jutella kampustoimijoiden kanssa, ja pÀÀsinkin keskustelemaan kampuksen tulevaisuudesta yhdessĂ€ kaupunginjohtajan, kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajan ja Helsingin Sanomien toimittajan kanssa. Viikko oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja saimme paljon aikaan – viikonlopun viettoon saattoi siis lĂ€hteĂ€ hyvin mielin. Varsinkin, kun sunnuntain kruunasi onnistunut jĂ€ynÀÀminen :).

Terkuin,
Ilmi Salminen
AYY:n hallituksen jÀsen
koulutuspolitiikka ja kampusasiat

Aaltolaisen erinomainen elÀmÀ: unelmia vuodesta 2020

20.9.2013,

Olipa kerran Aalto-yliopiston opiskelija. Kutsukaamme hĂ€ntĂ€ Benjaminiksi. Benjamin on juuri saapunut Helsinki-Vantaan lentokentĂ€lle vietettyÀÀn kesĂ€lomaansa kotonaan Kiinassa, onhan hĂ€n kansainvĂ€linen tutkinto-opiskelija. LentokentĂ€llĂ€ Benjamin hyppÀÀ metroon ja suuntaa kohti kampusta. Ajatuksiinsa vaipuneena hĂ€n suunnittelee mielessÀÀn pikaista ostosreissuaan kampuksen China Marketiin. Suunnittelut kuitenkin keskeytyvĂ€t, kun hĂ€n havahtuu metron kuulutukseen: ”Aalto-yliopisto, Aalto Universitetet, Aalto University”.

Metrosta poistuessaan Benjamin huokaa tyytyvÀisenÀ syvÀÀn. Otaniemen kampusalue on ottanut huimia askeleita eteenpÀin viime vuosien aikana. Benjamin suuntaa kulkuna asemalta Alvarin aukion halki Ketoa, ylioppilaskunnan Otakaari 11:ssÀ sijaitsevaa keskustoimistoa kohti. JetlagistÀ huolimatta Benjamin haluaa tulla nopeasti tervehtimÀÀn vapaaehtoistoiminnan kautta saamiaan ystÀviÀ, joiden nassuja reissussa on tullut jo ikÀvÀ. Benjamin vilkaisee nopeasti keskustoimiston videoseinÀstÀ, mitÀ tÀnÀÀn tapahtuu. VierellÀ toisella screenillÀ rullaa koko Aalto-yhteisön twitter-keskustelu. PystypÀÀtteeltÀ Benjamin varaa itselleen lÀhiopetusajan pÀÀaineproffalta sekÀ tenttiaikoja tenttiakvaariosta: nÀin ne opinnotkin etenevÀt! Vuosikymmenen alkuvuosista on edistytty valtavasti: Benjaminin alumnimentori on kertonut, kuinka muistiinpanoja tehtiin paperille, pÀÀosa opetuksesta oli huonolaatuisia massaluentoja ja kurssien lÀpÀiseminen oli pÀÀsÀÀntöisesti mahdollista vain muutamia kertoja vuodessa jÀrjestettÀvillÀ tenteillÀ. Onneksi opiskelijat yhdessÀ yliopiston kanssa keikauttivat opetuksen jÀrjestelyt pÀÀlaelleen. Kuinka kukaan onnistui ennen sitÀ edes valmistumaan?

Benjamin juo kahvia, paljon kahvia. Suurin osa keskustoimistosta on lÀhtenyt jo fuksien vastaanottotilaisuuteen, mutta taukotilasta löytyy TOKYOn ja KY:n puheenjohtajat, joiden kanssa Benjamin tempautuu pelaamaan rÀsypokkaa. (Koska miksipÀ ei?)

Nopean vaatetilanteen korjaamisen jĂ€lkeen pitÀÀ kiirehtiĂ€: fuksien yhteinen vastaanottotilaisuus pidetÀÀn Oppimiskeskuksen, entisen kirjaston, ensimmĂ€isessĂ€ kellarikerroksessa, ”ruoskateknoluolassa”. Korkeakoulujen henkilökunnan vetĂ€mĂ€t työpajat lukuvuoden yhteisistĂ€ tapahtumista ja opetuksen jĂ€rjestelyistĂ€ ovat juuri loppuneet. Benjamin huomaa yliopiston rehtorin olevan mukana tilaisuudessa laskemassa liukumĂ€keĂ€ uusien opiskelijoiden kanssa. Nauru raikaa ja Benjamin ottaa kuvan rehtorin laskutyylistĂ€ ja jakaa sen instagramiin. Muutenkin ylioppilaskunnan tapahtumissa on aihetta juhlaan: vapaaehtoisia eri tahoilta on valtavasti mukana jĂ€rjestĂ€mĂ€ssĂ€ tapahtumia, ja vapaaehtoistyö on kasvanut ja saavuttanut muodon, joka on yhdistĂ€nyt kolmen aiemman ylioppilaskunnan kulttuuriperinnön yhtenĂ€iseksi kokonaisuudeksi.

Benjamin suuntaa fuksipartyistÀ kotiinsa kampukselle. VÀsymyksestÀ huolimatta uni ei meinaa tulla. Ajatukset pyörivÀt kunnianhimoisessa projektissa: loppuvuonna on tulossa ylioppilaskunnan ensimmÀinen sÀhköinen yleinen kokous, jossa harjoitellaan e-demokratiaa. Huomenna voisi pyytÀÀ pari kaveria teelle juttelemaan projektin toteutuksesta. Melkein kaikki Benjaminin opiskelukaverit asuvat OtaniemessÀ, mikÀ on tehnyt paitsi ylioppilaskunnasta, myös Aalto-yhteisöstÀ tiiviin yhteisön, johon kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat. Aallosta on kasvanut enemmÀn kuin osiensa summa.

Ja niin Aalto-yliopiston opiskelija nukahti onnellisena, unelmoiden kirkkaasta tulevaisuudesta.

 

Teksti on kirjoitettu AYY:n hallituksen, työntekijöiden ja vapaaehtoisten toiminnansuunnittelumökillÀ syntyneistÀ ajatuksista 19.-20.9.2013.

Asiantuntija Hannu Jaakkola lukee suunnittelumökin vÀelle tarinaa unelmien ylioppilaskunnasta 2020

SinÀ + minÀ = me

09.9.2013,

Koulun alkaminen ja uusien opiskelijoiden saapuminen herÀttÀÀ minussa aina hilpeÀÀ lapsenomaista intoa. LÀmmin aurinko ja vapusta edelleen kuraiset haalarit houkuttelevat paatuneimmatkin opiskelijat mukaan yhteisiin rientoihin. Kampuksilla parveilee sateenkaaren kaikissa vÀreissÀ hohtavia haalaripukuisia opiskelijoita, jotka paimentavat eksyneen nÀköisiÀ fukseja. Naamakirjan tapahtumakutsut tÀyttÀvÀt kalenterista kaikki illat ja samalla pitÀisi muistaa ilmoittautua syksyn kursseille. Parasta syksyssÀ on kuitenkin iloiset jÀlleennÀkemiset ja vapaus pölyisistÀ toimistoista.

LÀmmin yhteisöllisyys ja hierarkiavapaa toimintaympÀristö ovat kiinteÀ osa opiskelijakulttuuria.  Erityisesti fuksiviikolla on helppo aistia opiskelijayhteisön erityistÀ tunnelmaa. Tunnelmalla on tÀrkeÀ tehtÀvÀ uusien opiskelijoiden vastaanottamisessa, jotta he tuntisivat itsensÀ tervetulleiksi ja toivotuksi osaksi yhteisöÀ. MeistÀ jokainen on osaltaan vaikuttamassa tunnelmaan omalla lÀsnÀolollaan ja puheillaan. Vaikka ihmiset, ympÀristö ja asiat muuttuvat, toivottavasti tunnelma sÀilyy samana vuodesta toiseen.

Viime viikolla Aallossa opintonsa aloittaneet ovat osa murrosten ketjua nuoressa yliopistossa. He todennÀköisesti opiskelevat kaikki kansainvÀlisessÀ ympÀristössÀ samalla kampuksella vielÀ ennen valmistumistaan. He ovat myös toivottavasti niitÀ tulevaisuuden toimijoita, jotka onneksensa omaavat ystÀviÀ kaikista korkeakouluista. SiitÀ millaisia uudistuksia ylemmÀt tahot vielÀ heidÀn osakseen keksivÀt, ei ole varmuutta, mutta varmaan on ettÀ hekin ponnistelevat yhteisen yhteisön hyvÀksi.

Erilaisuus on rikkaus – vaalikaamme sitĂ€! On lakissasi sitten tupsu tai ei, riemuitse vĂ€rikkÀÀstĂ€ yhteisöstĂ€. Uusien ja tulevien opiskelijoiden nimissĂ€ haastan sinut rikkomaan yhteisösi rajoja. KĂ€y tĂ€nĂ€ lukuvuonna vĂ€hintÀÀn yhdessĂ€ sinulle entuudestaan tuntemattomassa tapahtumassa, vaihda haalarisi lahjetta, kĂ€y kaikilla kampuksilla ja tutustu vĂ€hintÀÀn yhteen uuteen opiskelijaan, joka on eri koulutusohjelmasta kuin sinĂ€.

Innostavaa ja kulttuurikyllÀistÀ syksyÀ!

 

Henna Hietanen

Hallituksen kulttuuri- ja vapaaehtoisvastaava

Suomen hallitus voisi johtaa koulutuspolitiikkaa paremminkin

30.8.2013,

Eilen hallituspuolueet julkistivat vuoden 2014 budjettiesityksen. Opiskelijoiden kannalta eniten ovat puhuttaneet muutokset opintotukeen, mutta paljon muutakin esitetÀÀn muutettavaksi. Tavoitteena on ratkaista kestÀvyysvaje. Se on oikein. Maan hallituksen kuuluukin työskennellÀ menojen ja tulojen tasapainottamiseksi.

Sitten tulee mutta. Koska tavoitteet valmistellaan salassa ja niitĂ€ tehtaillaan kerralla suuri mÀÀrĂ€, niiden tehokkuutta eivĂ€t arvio sen enempÀÀ lobbarit, kansalaisjĂ€rjestöt kuin riippumattomat tutkijatkaan. Joukossa on tĂ€llĂ€kin kertaa paljon pieniĂ€ opiskelijoita koskevia uudistuksia, jotka eivĂ€t ole taloutta tasapainottavia, sillĂ€ ne eivĂ€t tuo valtion kassaan mitÀÀn, mutta haittaavat kuitenkin pÀÀtöksen kohteita. Oikeaan sÀÀstĂ€miseen olisi helpompi taipua kuin keinoihin, joista tietÀÀ jo etukĂ€teen, etteivĂ€t ne tule toimimaan. Silloin ratkaisevaa ei ole se, ”miten kunnianhimoisesti toimenpiteet suunnitellaan ja pannaan toimeen”, kuten ohjelmassa lukee, vaan se, voivatko ne edes toimia.

Hallitus ei ole ennenkÀÀn onnistunut ohjaamaan suomalaista koulutuspolitiikkaa tavoitteisiin, jos ne eivÀt ole saavutettavissa. Lukukausimaksukokeiluun liittyvÀ byrokratia ja markkinointi tulivat kalliimmaksi yliopistoille kuin siitÀ saatavat tuotot.  Pahimmassa tapauksessa yliopistot joutuvat selvittÀmÀÀn, missÀ maassa hakijan vanhemmat ovat tavanneet voidakseen selvittÀÀ, lasketaanko hakija EU/ETA-alueen ulkopuoliseksi vai ei.

Toinen huonosti kirjoitettu hallitusohjelmatavoite on yliopistojen valintojen uudistus siten, ettÀ pÀÀvalinta varattaisiin ilman korkeakoulupaikkaa oleville. Yliopistojen on kuitenkin kannettava vastuu kaikista opiskelemaan hakijoista. Myös perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan hakijoilla tulee olla realistinen mahdollisuus pÀÀstÀ opiskelemaan. Ei riitÀ ettÀ koulutusalaa vaihtaville tehdÀÀn siirtymÀreittejÀ, vaan pÀÀvalinnan viereen pitÀÀ perustaa uusi vanhojen valintareitti. MikÀÀn ei siis vÀlttÀmÀttÀ muutu, vaikka hankkeeseen ja siihen liittyvÀÀn valintajÀrjestelmÀuudistukseen on budjetoitu 15 miljoonaa euroa. TÀllÀ viikolla yliopistojen opiskelijahallinnon OpintoasiainpÀivillÀ nÀhtyjen esitysten perusteella emme ole saamassa nykyistÀ parempaa valintajÀrjestelmÀÀ, vaan hiukan eri logiikalla toimiva kopio nykyisestÀ jÀrjestelmÀstÀ.

Eilen julkistetussa rakennepoliittisessa ohjelmassa samat ongelmat jatkuvat. SÀÀstöjĂ€ olisi tarkoitus saavuttaa pidentĂ€mĂ€llĂ€ työuria puoli vuotta alkupÀÀstĂ€, joten niiden vaikutus 4,7 prosentin budjettivajeeseen olisi ohjelman mukaan 0,35 prosentin luokkaa. Valtiovarainministeriö on arvioinut budjettivajeen noin 9 miljardin suuruiseksi, joten tuo sÀÀstĂ€ olisi noin 600–700 miljoonaa euroa vuodessa.

sÀÀstö

Ohjelmassa esitettÀvÀt koulutuspoliittiset toimet, jotka pitÀisi kirjoittaa uusiksi, jotta niillÀ saataisiin sÀÀstöjÀ

1. ”Korkeakoulujen tavoitteellisia valmistumisaikoja koskevaa lainsÀÀdĂ€ntöÀ tiukennetaan valmistumisaikojen nopeuttamiseksi.”

TÀssÀ vaiheessa on vaikea sanoa, mitÀ tÀllÀ kirjauksella tarkoitetaan. Valtiolla ei ole keinoja mÀÀrÀtÀ opiskelijoita valmistumaan nopeammin.

2. ”LisĂ€tÀÀn yli 55 opintopistettĂ€ vuodessa suorittavien osuutta korkeakoulujen rahoituksessa.”

TÀmÀn tavoitteen painoarvo on jo nyt 11 % yliopistojen rahoituksesta. Aalto-yliopistossa on arvioitu sen tarkoittavan noin 6000 euroa per opiskelija. Tietoa ei ole, koska se ilmestyi tÀnÀ vuonna yliopistojen rahoitusmalliin. Nyt hallitus haluaisi lisÀtÀ tÀmÀn valtavan elementin painoarvoa ennen kuin sitÀ on ehditty kertaakaan edes vielÀ soveltaa. Liian suuri painoarvo johtaisi opintopisteiden inflaatioon. Jos professori hylkÀÀ jonkun tentin niin, ettÀ opiskelija putoaa alle 55 pisteen siltÀ vuodelta, hÀnen työnantajansa menettÀÀ hÀnen kuukauden palkkaansa vastaavan summan rahaa. TÀtÀ panosta ei ole enÀÀ syytÀ nostaa enempÀÀ, vaan keinojen olisi syytÀ olla monipuolisia. Olemme esittÀneet rahoitusmallia laadittaessa esimerkiksi omalle alalle työllistymisen ja opiskelijapalautteen hyödyntÀmisen ottamista mukaan koulutuksen laadusta palkitsemiseen.

3. ”LisĂ€tÀÀn ylioppilastutkinnon painoa korkeakouluihin sisÀÀn pÀÀsyssĂ€.”

TÀmÀ on ollut jo useammassa ohjelmassa ja kuuluu yliopistojen omaan pÀÀtösvaltaan. Olisi silti hyvÀ, ettÀ se toteutuisi niillÀ aloilla, joissa opiskelijat tekevÀt nykyÀÀn kÀytÀnnössÀ samat kokeet kahdesti, ensin yo-kirjoituksissa, sitten pÀÀsykokeessa.

4. ”Toteutetaan yhdessĂ€ korkeakoulujen valintauudistuksen kanssa hakijasuman purku lisÀÀmĂ€llĂ€ mÀÀrĂ€aikaisesti sisÀÀnottoja erityisesti työelĂ€mĂ€n kannalta keskeisillĂ€ aloilla.”

TÀllÀ on merkitystÀ vain aloilla, joihin oikeasti tulee enemmÀn opiskelijoita, jos sisÀÀnottoa lisÀtÀÀn. Valtiolle se tuottaa tuloja vain, jos nÀmÀ ihmiset työllistyvÀt koulutustaan vastaaviin ammatteihin. Jotta tÀmÀ kirjaus toimisi, sisÀÀnottoa pitÀisi lisÀtÀ nÀmÀ kaksi ehtoa tÀyttÀvissÀ lÀÀketieteen ja oikeustieteen koulutuksessa. Kuitenkin, sisÀÀnotot kuuluvat yliopistojen omaan pÀÀtösvaltaan ja saa nÀhdÀ innostuvatko ko. alat kasvattamaan sisÀÀnottojaan nykyisestÀ. Vanhat merkit nÀyttÀvÀt pÀinvastaista. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi puuttua tÀhÀn jakamalla omaa harkinnanvaraista rahoitusosuuttaan niille yliopistoille, jotka ovat valmiita ottamaan sisÀÀn enemmÀn relevanttien alojen opiskelijoita. TÀmÀ kirjaus ei sitÀ vÀlttÀmÀttÀ toteuta.

5. ”Velvoitetaan korkeakoulut tarjoamaan mahdollisuus ympĂ€rivuotiseen opiskeluun.”

KesÀopiskelu on jo nyt sallittua kaikissa yliopistoissa. Yliopistoilla vain ei ole varaa palkata lisÀopettajia kesÀlomasijaisiksi ja opiskelijoilla ei ole varaa olla menemÀttÀ kesÀtöihin. Nytkin opintotukiuudistukset lÀhtevÀt siitÀ ajatuksesta, ettÀ tukea nostetaan vain yhdeksÀn kuukautta vuodessa ja loput kolme maksetaan palkkatöistÀ saatavilla tuloilla.

 

Jos hallitus tekisi nÀmÀ valmistelut avoimemmin ja niitÀ voisivat kommentoida eri alojen jÀrjestöt ja riippumattomat tutkijat, voisimme saada paremmin todellisuudessa toimivia ratkaisuja. Ne auttaisivat kestÀvyysvajeeseenkin.

 

Juha Isotalo

Asiantuntija, koulutuspolitiikka

Another paying student to study in Aalto

30.5.2013, niinapalm

The tuition free education theme day is celebrated at all universities today, the 28th November, with a focus on the on-going tuition fee experiment. Student Unions and the National Union of University Students in Finland (SYL) campaign and organize events throughout the country. Here at Aalto AYY organizes an information campaign online and in student restaurants.

 

AYY’s policy has been openness about what we know about the tuition fee experiment in Aalto. Our sincere wish is that next spring, when the Finnish government decides whether the fees will be lifted or made a permanent part of the system, the decision will be based on facts, not random feelings-based judgments. This is how the best political decisions are made.

 

Again only one student to pay full tuition fee

 

So, how do the facts look like this academic year? Now that the new students have arrived to Aalto, it seems that for the second time a large share of accepted students decided not to arrive. Again, we have only one new student who pays the entire tuition fee.

 

Students accepted to Aalto from non-EU/EEA countries and students who confirmed their study place in the autumn of 2011 and 2012:

 

 

scholarship category 2011 accepted 2011 arrived 2012 accepted 2012 arrived
gets 8000 € 8 8 7 3
pays nothing 27 20 29 6
pays 4000 € 32 9 20 4
pays 8000 € 14 1 22 1
total 81 38 78 14

 

 

What’s new compared with last year is that a surprisingly large proportion of those students who were granted a scholarship did not accept their study place. However, the share of students that did not arrive is larger in the categories where students are required to pay the fee themselves. This seems to indicate that the fees are deterring international students. The graph below shows the effect of the fees to the attractiveness of the study place.

 


 

Image 1: Tuition fees deter students

The smaller the scholarship and the bigger the fee, the smaller the share of accepted students that arrive in Aalto.

Accepted students (red) and students who arrived (violet) by scholarship category (receives 8000 in scholarship; pays nothing; pays 4000; pays 8000). Students from outside the EU/EAA area accepted to fee-charging programs in Aalto in the autumn of 2011 and 2012.

 

Revenue from the tuition fee experiment is still much smaller than the costs caused by scholarships, administration and investments in the fee-charging programs and student services.

 

 

Image 2: Why does the tuition fee experiment bring more costs than revenue?

Aalto University, academic years 2011–2013.

Tuition fees (blue); health insurance for students in fee-charging programs (grey); an additional language course for students in fee-charging programs (brown); additional grant for developing the fee-charging programs (red); scholarships (violet).

Since the fees deter students, the university must try to attract them by investing more in scholarships, service level and fee-charging programs. There are also administrative costs, mostly salaries, which are not included in the calculation.

 

The danger is that as the fees are driving students away, the higher education institutions are forced to invest more and more resources to attracting paying students because of their internationalization goals – even when the same resources would be better used in improving the quality of studies for all the students. At the same time, students in the fee-charging programs become a privileged group in relation to other students.

 

Therefore the fees are not a way to save taxpayers money. Especially as many international students themselves are future taxpayers. According to Statistics Finland, 49 % of international degree students had found a job in Finland one year after graduation. The taxes paid by this group are a much more significant amount of money than the costs of educating those students that left the country. If we drive them away by charging fees, we are shooting ourselves in the foot.

 

Read more:

HS vieraskynÀ: Lukukausimaksu ei tuo Suomeen rahavirtaa (in Finnish)

AYY blog: Scarce results from the tuition fee trial

 

Hanna Sauli

AYY Specialist, International Affairs

 

 

Why should we become international?

30.5.2013, niinapalm

”One of the main problems is that internationalisation has become an end in itself,” complains Aalto University researcher and the writer of the critical Huippuyliopisto blog in the cover article Tuulan viemÀÀ of the latest Aino magazine.

In my work, I often speak on behalf of internationalisation, but I am also bothered by the fact that internationalisation is often seen as an end in itself. Unjustified enthusiasm for internationalisation is enough for those who already believe in it, but we should be able to present others with arguments.

Almost all higher education institutions in the world aim at internationalisation. In Finland,  internationalisation objectives are also set for higher education institutions and their achievement is rewarded with additional funding. This means, for example, pursuing an increasing number of international degree students and exchange students, encouraging students to participate in student exchange, hiring international researchers and integrating studies which support internationalisation  in degrees.

But why? I have heard quite a number of response attempts to this question in various seminars. The most common argument for internationalisation is that working life has become international and employees must therefore have the capacity to act in an international environment. On the other hand, internationalisation is believed to improve the quality of teaching and research, as well as to bring benefits to the economy. However, it is slightly worrying that many rectors and directors do not seem to have a very clear picture of the internationalisation objectives.

Why would internationalisation result in quality? Why cannot we develop quality on our own in this promised land of high-quality education? Are international students and researchers better than us? Do workplaces really even need international expertise?

International competence is not knowledge about languages and cultures  

In my opinion, one of the most important aspects is that the most important objective of higher education is to teach students to improve their thinking. The purpose of education is not only to adopt certain contents, but to learn to review issues from different perspectives and to question the prevailing practices.

It is extremely difficult to teach these skills. International expertise is one of the most effective ways to teach them because it exposes to new perspectives. Along with international experiences, we develop an understanding as to which matters could be different and how they could be done. In the international environment, you are forced to operate in a new way, and therefore you also adopt new ways of thinking.

Essentially, this is the same idea as in participatory teaching methods or student-centred learning, which are basic things in pedagogy today. ”It’s easier to act your way into a new way of thinking than to think your way into a new way of acting,” said the founder of Habitat for Humanity Millard Fuller.

I myself would rather live in a country where everyone who decides on my affairs would have international experience. No matter if their work is in any way related to internationality. International expertise is often perceived as language or cultural awareness, which is mainly useful in international assignments. That is one aspect, but international expertise is also much more.

A recent report of think tank Demos Helsinki, Piilotettu osaaminen, states: ”Employers do not pay attention to international expertise in the recruitment process – but appreciate the very characteristics which are considered to be related to the international expertise.” ”Half of the Finnish employers connects international expertise particularly or very strongly with such characteristics as an interest towards new issues, empathy, persistence, self-esteem, confidence and reliability. Many of these characteristics were included in the most important recruitment criteria of the Finnish employers.”

I have grouped the areas of international competence for example as follows:

  • Attitudes (e.g. openness to new perspectives, flexibility and competence to question prevailing ways of thinking)
  • Knowledge (e.g. knowledge of different cultures, operating environments and international systems)
  • Skills (e.g. communication and teamwork skills, the ability to recognise and analyse cultural differences, adaptability)

In addition to these quite obvious areas of international competence, it also seems that employees who have gained international experience generally perform better in their duties (The QS Global Employer Survey 2011).

This does not directly lead to the conclusion that international experience would result in better employment opportunities or career prospects. Studies rather show that employers are often not able to look for or identify strengths related to internationalisation. However, it may provide plenty of expertise that we have not even thought about.

No benefits of internationalisation without interaction

”In addition to international mobility, the international expertise of students who will soon transfer to the working life is also created more and more through hobbies, entertainment and interaction in peer groups”, says the report of Demos Helsinki. Thus, the accumulation of international expertise does not necessarily require student exchange.

However, it should be quite obvious that the international expertise of local students does not develop by itself, no matter how many foreigners study in the same institution. Many higher education institutions have arrangements where international students mainly take different courses than the locals, live in their own premises and hang out in their own groups on their leisure time or in international events arranged separately for international students.

That is why it is important that the objectives of internationalisation are considered. Just increasing the number of international students does not produce an international perspective if the everyday life at the university cannot be gradually changed so that international students are seen, heard and full members of the community in everything. The increasing of interaction and integration is the next major internationalisation challenge in higher education institutions all over the world.

 

Hanna Sauli

AYY’s Specialist, International Affairs

53. versio toden sanoo – Uudet asumisen sÀÀnnöt voimaan kesĂ€kuun alussa

27.5.2013,

KesÀkuussa laskeutuvat asumisen uudet sÀÀnnöt ilostuttamaan kaikkien AYY:n asukkaiden ja jÀsenien elÀmÀÀ. Asumissektori on huhkinut koko kevÀÀn ajan valmistellen asumista ohjaavien sÀÀntöjen pÀivittÀmistÀ ja tiistaina 14.5. AYY:n edustajisto lopullisesti pÀÀtti hyvÀksyÀ työn tuloksen uudeksi AYY:n asumisen ohjesÀÀnnöksi.

 

SÀÀntöjen pĂ€ivittĂ€miseen osallistui ennĂ€tyksellinen mÀÀrĂ€ työntekijöitĂ€, vapaaehtoisia, edaattoreita ja toimikuntia. Asuntotoimikunta kokousti ja workshoppasi sÀÀnnöistĂ€ useasti. Asumissektori ja asuntotoimiston työntekijĂ€t kartoittivat taustoja ja hallituksen jĂ€sen Jass0 ”Jani” Laamanen juoksi edustajistossa useammassakin lĂ€hetekeskustelussa. Asumisen yhteistyöelinkin pÀÀsi lausumaan sÀÀnnöistĂ€ ja viimeiset muutosehdotukset ennen edarin kokousta saatiin kokousta edeltĂ€vĂ€n vuorokauden aikana. YhteensĂ€ sÀÀnnöistĂ€ ja pistelaskuohjeista syntyi työversioita kevÀÀn aikana 52 kappaletta, joten jonkin verran nĂ€iden kanssa on joku jumpannut.

 

14.5. edustajiston kokouksen jÀlkeen sÀÀnnöt kuitenkin olivat valmiit ja hyvÀt. Asumisen sÀÀnnöt ovat sen verran raskas dokumentti, ettÀ niistÀ pÀÀtetÀÀn edustajistossa kahden kolmasosan enemmistöllÀ. Nyt hyvÀksytyt sÀÀnnöt nauttivat siis pakosti varsin merkittÀvissÀ mÀÀrin edustajiston suosiosta.

 

Yksi tÀrkeimpiÀ johtotÀhtiÀ sÀÀntöjÀ pÀivitettÀessÀ on ollut niiden virtaviivaistaminen ja lÀpinÀkyvyyden lisÀÀminen. Asumisen sÀÀnnöt ovat olleet kauniisti sanoen jokseenkin monipuolinen kokoelma ehtoja ja poikkeuksia, joiden tulkitseminen on vaatinut antaumuksellista omistautumista. Yksinkertaistaminen on varsinkin pistelaskuohjeiden suhteen kuitenkin onnistunut mukavasti. TÀrkeÀÀ on sekin, ettÀ pÀivitettyihin sÀÀntöihin on onnistuttu sisÀllyttÀmÀÀn paljon vuonna 2012 pÀÀtetyn AYY:n asumisen linjapaperin edellyttÀmiÀ muutoksia.

 

TÀllÀ hetkellÀ asuntotoimistossa huhkitaan uusien sÀÀntöjen opettelemisen kanssa ja asumissektori taas laatii tÀydellÀ höyryllÀ ohjeita ja ohjeistuksia. ViestintÀÀn on tarkoitus panostaa nyt kunnolla ja luvassa on hienoja infograafeja ja konkreettisia esimerkkejÀ, joiden avulla sÀÀnnöistÀ saa selvÀÀ toivottavasti myös joku asumissektorin ulkopuolinen henkilö. Uusia sÀÀntöjÀ voi mennÀ ihmettelemÀÀn jo osoitteessa: /blog/2013/05/16/ayyn-asumisen-ohjesaanto-muuttuu-1-kesakuuta-2013/

 

Kiitoksia kaikille sÀÀntöjen pÀivittÀmiseen osallistuneille: asuntotoimikunnalle valmistelutyöstÀ, asumisen yhteistyöelimelle kommenteista, edustajille selkeiden suuntaviivojen antamisesta ja asuntotoimistolle sÀÀntöjen konkreettisista vaikutuksista muistuttamisesta!

 

Seuraavaksi sitten asuntoloiden hallinto-ohjesÀÀnnön kimppuun!

-Asumissektori

ÄlkÀÀ estĂ€kö Aalto-yliopiston opiskelijoita toteuttamasta yliopiston tehtĂ€vÀÀ

08.4.2013,

Yliopistojen yhteiskunnallinen vuorovaikutus eli tuttavallisesti YVV ei ole kaikille yliopistolaisille tuttua. Se on kuitenkin jotain, jota yliopistoilta vaaditaan tehtÀviensÀ toteuttamisessa. Tarkkaan ottaen tÀmÀ kolmanneksi tehtÀvÀksi kutsuttu velvoite on jotakin, jota vaaditaan varsinaisten kolmen tehtÀvÀn toteuttamisessa kolmannen ollessa opiskelijoiden kasvattaminen palvelemaan isÀnmaata ja ihmiskuntaa. (linkki: http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558, 2§)

 

Toissaviikkoisessa Korkeakoulujen arviointineuvoston seminaarissa (linkki: http://www.kka.fi/files/1809/Liiketta_laadunhallintaan_ja_kansainvalistymiseen_ohjelma_2013.pdf), joka kÀsitteli korkeakoulujen laadunarviointia, myös Aalto-yliopiston tekniset korkeakoulut kÀyttivÀt puheenvuoron omasta auditointikokemuksestaan. Minusta oli outoa kuunnella kokemuksia siitÀ, kuinka yliopiston oma henkilökunta ja ammattimaiset laadunarvioitsijat olivat vielÀ 2007 tulleet siihen tulokseen, ettÀ silloisen Teknillisen korkeakoulun yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa on toivomisen varaa. (linkki: http://www.kka.fi/files/80/KKA_108.pdf, s. 32-33) Monesta asiasta varmaankin on voinut korkeakoulua arvostella tuolloin, mutta ei yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen puutteesta. Ilmeisesti ammattilaisetkaan eivÀt ole aivan ymmÀrtÀneet, mitÀ nÀillÀ termeillÀ tarkoitetaan.

 

TÀtÀ niin sanottua kolmatta tehtÀvÀÀ voi luonnehtia kapeasti tai laveasti. Molemmilla tavoilla mitattuna Aalto kuuluu varmasti Suomen aktiivisimpiin yliopistoihin. Kapeassa mielessÀ sillÀ tarkoitetaan yhteiskunnallisten tarpeiden palvelemista. Koulutuksen kannalta se tarkoittaa teollisuudesta ja muilta työantajilta nousevaan työmarkkinakysyntÀÀn vastaamista. SitÀ on tehty. Ja tuskin voi moittia yliopistoa liian suuresta varovaisuudesta reagoida ÀÀneen lausuttuihin koulutustarpeisiin. Nokia opettaa, ettÀ varovainen kannattaa olla. Liian suuret koulutusmÀÀrÀt muutamina vuosina merkitsevÀt muutakin kuin pientÀ notkahdusta omalle alalle työllistyneiden kÀyrissÀ. Pahimmillaan ne merkitsevÀt suurta joukkoa osaavia ihmisiÀ, jotka on laitettu tekemÀÀn vuosia työtÀ osaamisen eteen, jolla ei olekaan enÀÀ kÀyttöÀ heidÀn valmistuessaan. Laveasti mÀÀriteltynÀ yhteiskunnalisessa vuorovaikutuksessa ymmÀrretÀÀn sen kaksisuuntaisuus: yliopisto vaikuttaa monin tavoin sitÀ ympÀröivÀÀn yhteiskuntaan.

 

TÀssÀ todellisuudessa ihmiset kannattaa sujauttaa sisÀÀn työelÀmÀÀn pienin askelin tekemÀÀn oikeita, relevantteja töitÀ. On vÀÀrÀ pÀÀtös yrittÀÀ estÀÀ sen tapahtumista. Jotenkin outoa, ettÀ Aallon sisÀllÀ kuitenkin esimerkiksi rakennustekniikassa on ollut tÀmÀnkaltaista liikettÀ. YrityksenÀ pitÀÀ opiskelijat koulun penkillÀ virka-aikaan on esitetty, ettÀ rakennusteollisuuden ei tulisi palkata alan opiskelijoita kesÀkuukausien ulkopuolella. Onneksi teollisuuden puolella ei olla suuremmin tÀstÀ innostuttu. Se johtaisi vain siihen, ettÀ lisÀansionsa joka tapauksessa tarvitsevat raksalaiset ajettaisiin kaikkiin muihin, paitsi oman alansa töihin opintojensa aikana.

 

Sovitaanko siis, ettÀ pitÀisimme Aallossa kiinni opiskelijoiden keskeisistÀ tavoista vaikuttaa ympÀristöönsÀ? NÀitÀ ovat ainakin

1. OpinnÀytetyöt, jotka tehdÀÀn aitoon kysyntÀÀn eli suurin osa suoraan ulkopuoliselle tilaajalle, joka arvostaa niitÀ niin, ettÀ haluaa maksaa niistÀ rahaa.

2. Työnteko opintojen aikana, jossa opiskelijat saavat ainutlaatuisen kiinnityksen omaan alaansa jo opiskeluaikana.

3. OpiskeluympÀristö, jossa opiskelijat oppivat luontevasti tekemÀÀn kunnianhimoista yhteistyötÀ esimerkiksi solmimalla sponsorisopimuksia alansa suurimpien toimijoiden kanssa.

4. Koulutus, joka siirtÀÀ ihmiset itsensÀ yliopiston tuottamalla tutkimusosaamisella oman alansa tutkimus-, kehitys- ja johtotehtÀviin. Suurin osa Aallon tutkijoista ei ole töissÀ yliopistollaan, vaan ympÀri maailman siinÀ yhteiskunnassa, johon yritÀmme vaikuttaa. Ja oman alansa hommissa.

 

TÀmÀ tuskin on nurkkakuntaisen, itseensÀ kÀpertyvÀn yliopiston toimintaa, jota haluamme vÀltellÀ. Ja se oli vasta opetuksen osuus ilman omaa tutkimustoimintaa. Kaiken tÀmÀn rinnalla on vielÀ työsuhteisten tutkijoiden tekemÀ tutkimus. Sekin tehdÀÀn usein yhteistyössÀ ulkopuolisten tilaajien ja kÀyttÀjien kanssa. NÀiden asioiden lausuminen ÀÀneen niin kuin ne ovat toivottavasti tekee selvÀksi Aallon yhteiskuntaan vaikuttamisen paremmin kuin niiden pyörittely powerpointeissa kuvatuissa prosessikorteissa. Se jÀÀköön niille, joilla ei ole oikeaa toimintaa esiteltÀvÀnÀÀn.

 

Juha Isotalo

asiantuntija, koulutuspolitiikka

MinÀkö mielenosoituksessa?

18.3.2013,

En ole koskaan ollut mielenosoituksessa. KĂ€ytin sanaa “miekkari” ensimmĂ€istĂ€ kertaa tĂ€nĂ€ vuonna. En edes tiedĂ€, mitĂ€ mielenosoituksessa tehdÀÀn. KĂ€vellÀÀn? Huudetaan? Juostaan ympyrÀÀ? Suhteeni mielenosoituksiin on noussut pintaan ylihuomisen NĂ€pit irti opintotuesta –miekkarin tiimoilta. 2010-luvulla vaikuttaminen on vain sitĂ€, ettĂ€ tykĂ€tÀÀn Mielenosoitus- eventistĂ€ ja jaetaan hauskoja meemejĂ€ aiheen sivusta. Mutta ettĂ€ itse raahautuisi fyysisesti paikalle kyseenalaistamaan ja kertomaan mielipidettÀÀn. Onko se y-sukupolven juttu?

Tunnustan, ettÀ en koe itseÀni mielenosoitusihmiseksi, ja kaduilla hoilaaminen tuntuu vÀhÀn liian 70-lukulaiselta. Vanhemmilta kuulluissa tarinoissa 70-luvulla kaikki oli poliittista, opiskelijat tappelivat puolueiden kanssa, ja miekkarit olivat arkipÀivÀÀ. OpiskelijajÀrjestöjen kokouksissa kÀsiteltiin ensin maailmanpoliittiset kannanotot ja vasta sen jÀlkeen pÀÀstiin yhdistysten omaan toimintaan. Siihen henkeen samaistuminen ei tunnu tÀysin yksiselitteiseltÀ.
MinÀkö mielenosoituksessa vuonna 2013?

Mutta miekkaroiminen on vaikuttamista. Olen antanut eduskuntavaaleissa vuonna 2011 ÀÀneni, mutta jos homma on silti menossa puihin, niin jĂ€reĂ€mmĂ€t keinot on pakko ottaa kĂ€yttöön. Hallituspuolueet ovat erimielisiĂ€ opintotuen kehittĂ€misestĂ€, joten myös opintotuen leikkaukset ovat pöydĂ€llĂ€. Nuorena aikuisena harmittaa katsella, kuinka kĂ€siin leviĂ€vÀÀn elĂ€kejĂ€rjestelmÀÀn ei uskalleta puuttua muilla keinoilla, joten ”tehtiin edes jotain”-efektiĂ€ haetaan rajaamalla opiskelumahdollisuuksia. Kahmaisemalla mahdollisuuksia meiltĂ€ opiskelijoilta, jotka tulemme joka tapauksessa tulevina vuosina pitĂ€mÀÀn hyvinvointiyhteiskuntaa jaloillaan.

20 vuoden pÀÀstÀ harmittaisi, jos en olisi tehnyt mitÀÀn tÀnÀÀn, kun vielÀ oli mahdollisuus vaikuttaa sukupolvien vÀliseen tasa-arvoon. Minun ja sinun, eli meidÀn opiskelumahdollisuuksien sekÀ oikeudenmukaisen aseman puolesta. ElÀkelÀisjÀrjestöillÀ kyllÀ on ÀÀni, mutta niin on opiskelijoillakin.

NÀpit irti opintotuesta -miekkari onkin siis opiskelijaedunvalvontaa puhtaimmillaan. Siksi menen ylihuomenna mielenosoitukseen, elÀmÀni ensimmÀistÀ kertaa. Uteliaana ja kiinnostuneena, mutta ylpeÀnÀ.
Torilla tavataan!