Aallon johtoryhmän kevään kolmas knowledge mission suuntautui Sveitsiin, Lausanneen. Lausannen teknillinen yliopisto, École Polytechnique Fédérale de Lausanne, on toinen Sveitsin kahdesta valtiollisesta yliopistosta – molemmat ovat teknillisiä (toinen on ETH Zürich), ja kaikki muut ovat kantonien ylläpitämiä toimintaympäristöltään paikallisempia yliopistoja. Lausanne oli johtoryhmän matkoista paitsi  viimeinen, myös pisin. Eyjafjallan tulivuorenpurkauksen tuhkattua Euroopan taivaat jäi koko Aallon ydinjohto, allekirjoittanut ja ylioppilaskunnan puheenjohtaja mukaanlukien, jumiin Lausanneen. Paluumatka alkoi kaksi päivää myöhässä ja tukevasti maata ja merta pitkin; ensin Saksan läpi bussilla Travemündeen, ja sieltä laivalla koti-Suomeen. Noh, Geneve-järven ympäristö on kaunista seutua, ja pitkittynyt matka antoi yhtäkkiä roimasti sitä yhteistä keskusteluaikaa Aallon johtoportaalle, joka on tähän asti ollut kovin kortilla.

EPFL täydensi mainiosti kevään benchmark-reissujen sarjaa. Kuten Manchester ja TU München, myös Lausanne on paitsi huippuluokan yliopisto, myös läpikäynyt voimakkaan, systemaattisen ja strategisen kehitysprosessin. EPFL haastaa, ja on osittain jo ohittanut, isosiskonsa, ETH Zürichin, ja on nykypäivänä kiistatta Euroopan yliopistojen kermaa. Lausannen kaltaisiin paikkoihin tutustuminen voi avartaa enemmän kuin Oxfordin tai Harvardin kaltaisten, historiallisesti maailman kärkeen vakiintuneiden yliopistojen, tarkastelu.

EPFL:n nousu on ollut vahvasti henkilövetoista ja nojannut tiukkaan ja määrätietoiseen johtajuuteen. Nykyinen rehtori Patrick Aebischer hyppäsi puikkoihin kymmenen vuotta sitten, laittoi yliopiston organisaatiorakenteen uusiksi, systematisoi kampuksen kehittämistä ja otti käyttöön amerikkalaistyylisen tenure track –urajärjestelmän. Moni yliopiston kärkipaikka miehitettiin Amerikasta oppinsa saaneilla osaajilla uuden toimintakulttuurin juurruttamiseksi. Tulokset ovat olleet kaikilla rankingeilla vaikuttavia, mutta niin olivat investoinnitkin. Loppukädessä nousun on mahdollistanut ranskankielisen sveitsiläisen vanhan rahan ja teollisuuden tahtotila nostaa oma yliopisto maailman huipulle.

Kuulostaako tutulta? Monessa kohtaa mentaliteetti muistutti Aaltoa, mutta EPFL:stä teki erityisen kiintoisan juuri se, että nousu oli tuoreessa muistissa, mutta kuitenkin pääosin takanapäin. Lausannessa yliopiston menestys oli jo päässyt sille tasolle, että se ruokki itseään. Erinomaiset tutkijat, opettajat ja opiskelijat houkuttelevat paikalle lisää hyviä tyyppejä. Viesti on rohkaiseva; nopea, kestävä nousu huipulle on mahdollista, joskaan ei halpaa, toteuttaa.

Globaaleisiin puheisiin tottuneelle sveitsiläisten maantieteellinen viitekehys oli yllättävä. Lausannelaiset kokivat olevansa selkeästi eurooppalainen peluri globaalilla kentällä. Aallon suhteen kannettiin huolta siitä, että liian lepsusti toteutettu tenure track syö uskottavuutta eurooppalaiselta yliopistokentältä, ja esimerkiksi opiskelijarekrytointi oli jaoteltu niin, että kandiohjelmiin rekrytoitiin kansallisesti, maisteriohjelmiin Euroopan tasolla ja jatko-opiskelijoita houkuteltiin koko maailmasta. Kandidaatintutkintojen kieli oli ranska, ja ylempien tutkintojen englanti. Sveitsiläisten näkemys herätti pohtimaan, että kansainvälisyys ei ole binääristä akselilla Suomi – muu maailma. Pitäisikö meidän Aallosakin avata kansainvälisyyskeskustelua enemmän, ja pohtia kulttuurien ja maantieteen merkitystä? Varsinkin, kun nyt lentoliikenteen katkeaminen herää muistuttamaan, että maailma on sittenkin aika iso paikka.

Tenure track –urajärjestelmä oli EPFL:ssä ajettu voimalla käyttöön, ja sitä toteutettiin tiukasti. Tieteen laatu ratkaisee, ja seula on tiukka. Systeemi kuulostaa tylyltä, mutta sveitsiläisten näkemys oli, että tiukka linja on edellytys järjestelmän toimimiselle. Tarkka akateeminen kontrolli koettiin myös oikeudenmukaisena ja tasa-arvoisena. Jos kovatasoisessa tenuressa pysyminen ei ole itsestäänselvyys, ei siitä putoaminenkaan ole häpeä.

Opetuksesta oli tällä reissulla taas vähemmän puhetta, keskustelujen keskittyessä organisaatioon, johtamiseen ja tutkimuksen laatuun. Sveitsiläinen malli noudattaa eurooppalaista linjaa, eli sisään otetaan kaikki kelvot hakijat, mutta vain puolet jatkavat ensimmäisen vuoden jälkeen. Muutkin perusfaktat kävivät selväksi, mutta opinto-ohjelmien tarkka rakenne ja suunnittelu jäivät vähän hämärän peittoon. Ainakin opintomahdollisuuksia kehuttiin joustaviksi, ja opiskelija-opettaja-suhdelukua pidettiin olennaisena indikaattorina. Yksi mainio käytäntö oli niin sanottu opintojen laadun palohälytin. Jos jonkin kurssin palaute tai opiskelijoiden opintomenestys laski tietyn kynnyksen alle, laitettiin vastaava opettaja pedagogiseen ohjaukseen. Rankaisemisen sijaan keskityttiin siis ratkaisemaan ongelma.

Lausannen keskusopiskelijajärjestön kanssa ei tällä kertaa tapaaminen onnistunut, mutta alumnien ja opettajien juttujen perusteella muutaman hallintoedustuksen ohella kyseisin organisaation pääpaino oli selkeästi kulttuuri- ja järjestöpuuhissa. Opiskelijoilla on kerhoja aineyhdistyksistä urheilujengeihin, ja paikalliset sähköinsinööriopiskelijat järkkäävät esimerkiksi Euroopan suurimmat opiskelijafestarit kerran vuodessa. Opiskelijoiden itsenäisyys jää kuitenkin kauas AYY:n tasosta; mitään omia excuja ei järjestetty, puhumattakaan mistään Aalto On Tracksista. Illalliskeskusteluissa saikin viihdyttää ranskalaisia ja sveitsiläisiä tiedemiehiä tarinoilla ylioppilaskunnan asuntotarjonnasta ja miljoonien kiinteistökaupoista.

EPFL:n kampus sijaitsee vartin junailun päässä Lausannen keskustasta. Muutamaa hyvin pientä etäpesäkettä lukuunottamatta kampus on nyt yhteinäinen, kun joitakin vuosia sitten myös arkkitehtiosasto oli saatu juksattua muuttamaan keskustasta kampukselle uusilla tiloilla ja käänteispsykologialla. Olivat kuulemma tyytyväisiä järjestelyyn. Itä-Pasilaa muistuttavien opetus- ja tutkimuskompleksien ohella kampukselta löytyy vuokratiloja yliopiston yhteistyöyrityksille ja start-upeille. Lisäksi paikan päällä oli mainio liikuntainfrastruktuuri. Lausannen kampus on itseasiassa tuplakampus, sillä heti EPFL:n naapurissa sijaitsee Lausannen yliopisto, joka keskittyy humanistisiin aloihin ja biologiaan muiden luonnontieteiden liityttyä osaksi EPFL:ää. Yliopistot tekevät kiinteää yhteistyötä erityisesti opetuksessa. Osassa opinto-ohjelmia opiskellaan ristiin yli yliopistorajojen. Opiskelija-asuntoja kampuksella ei ollut – vuoden 1968 jälkimainingeissa sellaisten rakentaminen yliopistojen läheisyyteen itse asiassa kiellettiin. Nyt EPFL oli kuitenkin aktivoitunut, ja asuntoja oli vihdoin tekeillä. Tilaa kehitykselle kampusta ympäröivillä pelloilla onneksi oli.

Kampuksen varsinainen vetonaula on kuitenkin upouusi, upea Rolex Learning Center. Sankariarkkitehtuurin palkittu ihme näyttää teräksiseltä reikäjuustolta, ja kätkee sisäänsä kirjaston, kahviloita ja mielin määrin kumpuilevasti muotoiltua vapaata opiskelutilaa. Opiskelijat vaikuttivat ottaneen paikan omakseen, ja rakennuttajien ajatus koko yhteisön yhteisestä kohtaamispaikasta näyttää toteutuvan – vaikka virallisesti rakennus avataan vasta ensi kuussa. En tiedä johtuiko siitä, että talon jokainen ikkuna ja betonielementti on kuulemma uniikki vai mistä, mutta talon henki toi mieleen Dipolin, joskin kulmien tilalla oli pelkkää kaarevaa ja pyöreää. Ehkä reippaalla remonttiasenteella ja säkillisellä rahaa teekkareiden mahdottomaan unelmaan voitaisiin puhaltaa uutta henkeä, tällä kertaa koko aaltoyhteisön hyväksi.

Rolex Learning Center

Puheenjohtaja Jussi seikkailee Rolexin sisällä

Tuhkaisin terveisin,

Atte, ekologinen matkaaja

ps. Kiitos Antille haaksirikkoisten turistien viihdyttämisestä

…ja mitä sinä määräisit jos saisit valita?

Eduskuntavaalit lähestyvät ja parhaillaan suunnitellaan niitä uudistuksia, joita yritetään viedä läpi Suomessa seuraavalla hallituskaudella 2011 – 2015. Myös AYY muodostaa omat hallitusohjelmatavoitteensa aivan näillä näppäimillä.

Ylioppilaskunta järjesti 13.4. hallitusohjelmatavoitteet-workshopin, jossa pohdiskeltiin kinkkisimpiä suomalaiseen yhteiskuntaan, työelämään, koulutuspolitiikkaan, sosiaalipolitiikan ja kansainvälistymiseen liittyviä kysymyksiä.

*****

Taustavalmistelun ja workshoppaamisen tuloksena syntyi seuraavat 10 tavoitetta ja visio:

Visio 2015

Suomi on onnellinen tietoyhteiskunta.

Suomalainen työ tunnetaan laadusta, luovuudesta ja eettisyydestä. Korkeakoulututkinto ei ole putkitutkinto vaan antaa valmistuvalle eväät elinikäiseen oppimiseen, jota tuetaan läpi työuran ja elämän. Yliopistojen laadukas, tutkimukseen perustuva opetus ja täysipäiväisen opiskelun mahdollistava toimeentulo inspiroivat intohimoista oppimisen kulttuuria.

Opiskelijat voivat hyvin ja kasvavat taitaviksi ammattilaisiksi, jotka kokevat työn tavaksi toteuttaa itseään ja muuttaa yhteiskuntaa. Koulutus antaa opiskelijoille välineitä työurille, joissa ratkaistaan aikamme globaaleja ongelmia. Kansainvälistyminen on osa suomalaista identiteettiä ja arkea. Suurten ikäluokkien eläköitymisestä selvitään ohjaamalla nuoret suomalaiset todellista kansantaloudellista arvoa tuottaviin ammatteihin ja mahdollistamalla kansainvälisten opiskelijoiden jääminen Suomeen töihin valmistumisensa jälkeen.

Suomi toteuttaa määrätietoista ja ennakoitavaa päästövähennyspolitiikkaa. Sitovilla välitavoitteilla viestitään liike-elämälle että vähäpäästöiseen tuotantoon kannattaa investoida, ja että päästöttömälle tekniikalle on kysyntää. Edelläkävijyys ilmastopolitiikassa luo uusia  työpaikkoja.

Tavoitteet

1. Suomalainen tutkintoon johtava korkeakoulutus on kaikille opiskelijoille maksutonta.
2. Työurien pidentämisessä keskitytään opiskelu- ja työkykyä parantaviin keinoihin.
3. Innovaatiopolitiikassa panostetaan korkeakouluista kumpuavaan ja markkinaehtoiseen kasvuyrittäjyyteen.
4. Kansainvälisten osaajien integroitumisen ja työllistymisen esteet poistetaan.
5. Vanhemmuuden kustannukset jaetaan tasan kaikkien työnantajien kesken.
6. Pääkaupunkiseudun kunnat yhdistetään ja metropolialuetta kehitetään yhtenä kokonaisuutena.
7. Opintoraha ja asumislisä sidotaan indeksiin ja opintolainaa kehitetään ja sen tasoa nostetaan.
8. Korkeakoulujen opiskelijavalintoja kehitetään painottamaan alalle ja koulutukseen soveltuvuutta.
9. Teknillisten ja kauppatieteellisten alojen sisäänottoja pienennetään hallitusti.
10. Korkeakoulujen rahoitus perustuu pääosin taide-, tiede- ja työmarkkinalähtöisiin laadullisiin kriteereihin.

*****

Tuntuuko että ollaan täysin hakoteillä? Onko joku tavoitteista osunut nappiin? Herääkö mielessäsi kehitysehdotuksia?

Esityksestä hallitusohjelmatavoitteiksi päätetään huomenna perjantaina ylioppilaskunnan hallituksen kokouksessa, jonka jälkeen edustajisto sanoo viimeisen sanan asiaan kokouksessaan ensi viikon keskiviikkona 21.4.

Terkuin,

Allergian ja katupölyn kiusaama viskibassoinen Elli

PS. Edarin kokouksen etkot järkätään ke 21.4. klo 12-> Senaatintorilla, jonne kannattaa tulla mikäli uskoo siihen, että koulutuksen tulee olla maksutonta jatkossakin.

Ensin haluttiin tuoda yliopistoihin lukukausimaksut, sitten viedä niistä valintakokeet. Opetusministeriö tiedotti pari viikkoa takaperin tavoitteesta, jonka mukaan yliopistojen valinnat hoituisivat tulevaisuudessa ”pääosin ylioppilas- tai ammattitutkinnon arvosanojen perusteella”. Moni media uutisoi pääsykokeiden olevan pian historiaa, ja keskustelu on vellonut yhtä lailla facebook-ryhmissä kuin ylioppilaskunnan rakkaassa Aino-lehdessäkin.

On helppo olla samaa mieltä siitä, että nykytila ei ole toivottava. Lukiolaiset hikoilevat viikkotolkulla ylioppilaskirjoitusten parissa, vain huomatakseen että paikka haaveiden yliopistossa vaatiikin vielä toisen samanlaisen rykäyksen pääsykokeissa. Preppauskurssien ja pääsykoekirjojen myyjät iloitsevat – opiskelupaikka on hyvä myyntituote, ja lupaus unelma-ammatista lääkärinä tai juristina on helposti tuhansien eurojen arvoinen. Nykyjärjestelmä sortaa vähätuloisia, aiheuttaa opintojen aloittamisen venymistä älyttömyyksiin, eikä silti takaa lainkaan, että oikeat ihmiset päätyvät oikealle alalle.

Ratkaisuksi on siis ehdotettu painotuksen siirtämistä pääsykokeista ylioppilaskirjoituksiin. Ehdotus ei ole täysin kehno, mutta tuskin korjaa nykytilaa merkittävästi. Ylioppilaskirjoituksilla ei saada seulottua hakijoita riittävästi eliittipaikkoihin, eivätkä ne kata suurta osaa opiskelualoista. Tekniikan aloilla on selkeää, että matematiikan ja luonnontieteiden laudaturit avaavat ovet opiskeluun, mutta mitkä arvosanat ratkaisevat valittaessa taidekasvattajia tai muotoilijoita? Entäpä ekonomeja? Yleissivistävillä ylioppilaskirjoituksilla on kovin kovin vaikea mitata soveltuvuutta kaikille aloille, tai järjestää tiukkaa seulaa. Ja jos osa pääsykokeista pysyy, kuten opetusministeri nyt lupaa, pysyvät nykyiset ongelmatkin.

Vaativia pääsykokeita puolustetaan joskus sillä argumentilla, että ne mittaavat motivaatiota. Vain lukemalla läjän kirjoja, jännittämällä kuukasitolkulla ja oksentamalla ulkoa opitun yhdellä kertaa paperille voidaan selvittää haluaako kokelas tarpeeksi palavasti alalle ansaitakseen paikan. Höps. Jos motivaatiota halutaan mitata, voitaisiin esimerkiksi ekonomiopiskelijakokelaat laittaa ryömimään kurassa tai syömään kulhollinen kakkaa. Kiinnostuksen ja sitoutumisen ohella täytyy mitata myös tietotaitoa, olennaisia kykyjä ja lahjakkuutta. Hakijan soveltuvuus, eli se, onko oikeaa aineista saattamaan opintonsa loppuun ja hyödyntämään oppimaansa työelämässä, on yhdistelmä kaikkea tätä. Opiskelijavalinnoissa täytyy siis mitata soveltuvuutta.

Onnistuuko se ylioppilaskirjoituksissa? Ei, ainakaan Aalto-yliopiston edustamilla aloilla ne eivät ole riittävä mittari hakijan soveltuvuudesta.  Nykyiset ylioppilaskirjoitukset toimivat kahdella tavalla; symbolisena initiaatioriittinä ja lukioiden kansallisena laadunvarmistusjärjestelmänä. Kumpikaan ei riitä perusteluksi kalliin ja jäykän systeemin ylläpitämiseksi. Mitä jos lukion viimeinenkin vuosi käytettäisiin uuden oppimiseen, eikä pää hiessä kertaamiseen? Yleissivistävyyskään ei ole yo-kirjoitusten varassa – jos kirjoituksia ei olisi, voitaisiin esimerkiksi kaksi ensimmäistä vuotta sivistyä, ja viimeisenä vuonna erikoistua.

Jospa siis pidettäisiin pääsykokeet, mutta poistettaisiinkin ylioppilaskirjoitukset? Tule kertomaan mielipiteesi tästä ja muusta ensi tiistaina AYY:n hallitusohjelmaworkshoppiin.

Jannen ja Juhan inspiroimana,

Atte

ps. tämä kirjoitus on 60 % provokaatio, 40 % kehitysehdotus ja pyöreät 0 % virallinen kanta.

AYY iholla tapahtumasarja keräsi läjän palautetta. Post-it laput on tulkittu ja nyt olisi aika miettiä mitä niillä tehdään. Lisäsin tiedoston: Iholla ideat, jonne ideat listattu sektoreittain. Nauttikaa ja kertokaa mihin minun kannattaisi tarttua jatkotyöstöä ajatellen?

Usein toistuvia aiheita on yhteisöllisyyden lisääminen tai sen puute. Taikkilaisten osallistuminen tai aktiivien etäisyys on todella haaste. Kolmantena voisi mainita yhteisen kohtauspaikan tarpeen. Tiivistäen: yliopistomme kolmen koulun opiskelijat eivät kohtaa toisiaan tarpeeksi, me emme ole yksi yhtenäinen perhe.

Ehdotetaan siis tempaisua, juhlia, paikkoja eli mahdollistaa kohtaaminen. Kannatetaan! Mahdollistaminen vaatii rahaa, joten olisi paikallaan saada myös tuloksia. Miten varmistetaan, että saadaan tuloksia? Tai jos julistamme Johto Cafeen Aaltolaisten viralliseksi kohtauspaikaksi tapahtuuko erialojen kohtaamista? Vaeltavatko taikkilaiset ja teekkarit kotikonnuiltaan kohtaamaan keskustaan? Tuskin. Tarvitaan syy, jotta on halua lähteä.

Vappu voisi olla sellainen tapahtuma, joka olisi riittävä syy lähteä liikkeelle. Kuinka moni on jo ottanut selvää, mitä Aaltovappu tarkoittaa ja missä se järjestetään? Kuinka moni on päättänyt lähteä katsomaan itse? Minä en tiedä mitä se tarkoittaa ja itseasiassa olen ajatellut nauttia vapusta omien perinteideni mukaan. Tässä lienee syyllistämisen paikka.

Kun vappu tulee ja Ullanlinnanmäellä kohtaamme uusia ystäviä, etsiessämme niitä eksyneitä vanhoja ystäviä, olisi ehkä helpompi, että Aaltolaiset merkitsisivät itsensä, jotta tunnistaminen ihmispaljoudessa olisi helpompaa. Ehdotankin aalto -tatuointia permanenttussilla ja politiikkaa, että oman koulun väkeä ei jätetä makaamaan mutaan vaan sanotaan edes moi. Pienestä on lähdettävä liikkeelle.

Se mitä tässä yritän sanoa on, että miten paljon ikinä mahdollistetaan tapahtumilla tai tiloilla, ketään ei voida pakottaa. Aikamme oire/tulos lienee se, että osallistumisaktiivisuus on matalaa. Mieluummin painetaan Like -nappia, kuin lähdetään marssimaan. Joku kutsui sitä kevyt aktivismiksi. Yhteisöllisyyden kohdalla se tarkoittaa sitä, että jos yhteisöllisyyttä ei synny sattumalta muun toiminnan ohessa, sitä ei tule syntymään.  Ellei joku aktiivisti päätä ottaa asiaa omakseen ja vuokraa junaa kiinaan.

Vuoden 2010 ensimmäinen vuosineljännes on takana, ja on aika tehdä koulutuspoliittinen osavuosikatsaus ison maailman tyyliin.

Toimintaympäristö

Aalto-yliopisto ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta aloittivat toimintansa uuden yliopistolain astuessa voimaan 1.1.2010. Nämä asiat ovat muuttaneet ylioppilaskuntien ja opiskelijajärjestöjen toimintakenttää merkittävästi niin muuttuneen ylioppilaskunta- ja yliopistokentän, uusien juridisten velvoitteiden kuin puhtaasti yliopistojen sopeutumisvaikeuksien kautta. Uusi yliopistolaki ja erityisesti Aalto-yliopiston rahoitus ovat olleet merkittävästi esillä eri tiedotusvälineissä pitkin alkuvuotta – useimmiten negatiiviseen sävyyn.

Aalto-yliopistolle hyväksyttiin strategia viime joulukuussa. Ylioppilaskunnat olivat merkittävässä roolissa strategiaprosessin eri vaiheissa, mikä näkyykin niin kokonaiskuvassa kuin yksityiskohdissakin aiempaa parempana opetuspainotuksena ja opiskelukyvyn monipuolisena huomiointina. Strategian toimeenpanosuunnitelmat tulevat muovaamaan merkittävästi korkeakoulujen profiileja ja toimintatapoja.

Tulevat vaalit ja niistä seuraavat hallitusohjelmaneuvottelut ovat leimanneet opetusministeriön toimintaa: työryhmät ovat toimineet aktiivisesti ja jo ensimmäisen kvartaalin aikana on tuotettu useita merkittäviä työryhmäraportteja, minkä lisäksi valtakunnallinen poliittinen keskustelu on pyörinyt voimakkaasti työurien pidentämisen ympärillä.

TOKYO ry ja KY ry ovat aloittaneet uusissa rooleissaan itsenäisinä toimijoina AYY-yhteisön sisällä. AYY:n kampuspalvelumalli, järjestötuki ja edunvalvonnan vastuujaot ovat keskusteluttaneet sekä ylioppilaskunnan sisä- että ulkopuolella. Lisäksi ylioppilaskunnan huomiota ovat vieneet merkittävästi erilaiset yhdistymisvaiheen hallinnolliset epäselvyydet.

Kansallinen vaikuttaminen

Suomen kansallisessa koulutuspoliittisessa keskustelussa keskeisiä teemoja ovat olleet koulutuksen maksuttomuus, työurien pidentäminen, soveltumattomuuden ratkaisu ja opiskelijavalintojen kehittäminen. Keskustelussa ovat korostuneet erityisesti huoli suurten ikäluokkien eläköitymisen vaikutuksesta työvoimapolitiikkaan, nuorten välivuodet ja valmistumisajat sekä korkeakoulujärjestelmän alueellinen kattavuus.

Erityisesti keskusteluun ovat useasti nousseet yliopistojen lukukausimaksut. Pelin avasi pääministeri Vanhanen Aalto-yliopiston avajaispuheessaan, minkä jälkeen Misukan työryhmä ilmoitti lukukausimaksujen olevan kansallisen koulutusviennin edellytys ja lopulta Lehikoisen työryhmä päätyi julkisen paineen alla siirtämään lukukausimaksusuosituksensa raporttinsa liitteeksi. Koulutuksen maksullisuus kipusi siis koulutuspolitiikan kuumimmaksi perunaksi pyytämättä ja yllättäen, suoraan sanottuna puskista. Keskustelu ja kannanotot aiheesta ovat työllistäneet edunvalvontasektoria koko alkuvuoden.

AYY on osallistunut julkiseen keskusteluun julkaisemalla 19.2. julkista, vastuullista keskustelua hakevan kannanottonsa otsikolla ”Mistä näitä lukukausimaksuja oikein tulee?”, minkä lisäksi 17.3. julkaistiin viiden muun ylioppilaskunnan kanssa yhteinen kommentti Lehikoisen työryhmän raportista, jolloin myös toivottiin poliitikoilta julkista vastuun kantamista lukukausimaksuista.

Aalto-yliopistosta on EU/ETA-maiden ulkopuolisten lukukausimaksukokeiluun ilmoitettu 46 maisteriohjelmaa, mihin liittyen AYY on mukana Aallon lukukausimaksutyöryhmässä. Asiasta on linjattu edustajiston kokouksessa 3/2010 hyväksytyssä linjapaperissa.

Opetusministeriön soveltumattomuuden ratkaisua pohtinut työryhmä julkaisi myös ensimmäisen kvartaalin aikana raporttinsa opiskeluoikeuden rajaamisesta lääketieteellisistä syistä. Esityksessä oli jätetty pitkälti huomiotta opiskelijajärjestöjen kriittiset kommentit, mihin liittyen AYY lausui asiasta 8.3. otsikolla ”SORA palauttaa yliopistohallinnon 1800-luvulle”. Asiaa on myös kommentoitu kriittisesti mm. Ylioppilaslehdessä.

Työuran alkupään ja koulutusjärjestelmän sujuvoittumista pohtinut Lehikoisen työryhmä julkaisi raporttinsa, jota AYY arvioi vielä samana päivänä julkaistussa kommentissaan kelvolliseksi, joskin AYY kritisoi ylioppilaskokeiden liian suurta painoarvoa esitetyssä yliopistojen opiskelijavalinnassa. Työryhmä esitti kuitenkin monia hyviä kehitysajatuksia suomalaiseen koulutusjärjestelmään, minkä johdosta kommentti oli positiivinen.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisellä kvartaalilla ministeriöiden julkiset kannanotot ovat muovanneet julkista keskustelua huomattavasti enemmän kuin puolueiden tai kansalaisjärjestöjen vastaavat. Koulutuspoliittinen keskustelu on jämähtänyt lukukausimaksujen karrikointiin, aluepoliittiseen keskusteluun korkeakouluverkosta ja Lehikoisen työryhmän esityksiin opiskelijavalinnasta. AYY reagoi tähän kehityskulkuun julkaisemalla omat, huomattavasti kokonaisvaltaisemmat hallitusohjelmatavoitteensa toisen kvartaalin aikana. AYY tulee jatkamaan suunnilleen samaa aktiivisuutta julkisessa keskustelussa, minkä lisäksi hallitusohjelmatavoitteita edistetään erillisellä kampanjalla.

Aalto-yliopisto

Vuotta 2010 on leimannut ylioppilaskunnan ja yliopiston aiempaa läheisempi yhteistyö. Ylioppilaskunnat olivat tiiviisti mukana Aallon valmisteluorganisaatiossa, minkä lisäksi rehtoraatin kanssa tehty epävirallinen yhteistyö toi hedelminään paikat Aalto-yliopiston rehtoraatissa ja johtoryhmässä. AYY on sitoutunut linjapapereissaan Aalto-yliopiston strategisiin tavoitteisiin, minkä lisäksi pyritään tuomaan aiempaa paremmin ajatusta opiskelija- ja oppimiskeskeisestä yliopistosta.

Aiempaa, muodollisiin hallintoelimiin sidottua vaikuttamistyötä tullaan kehittämään yhä enemmän valmisteluprosessissa mukana olemiseen, hallinnon opiskelijaedustajien tavoitteelliseen tukemiseen ja uusien, perusteltujen avausten tekemiseen. Tärkeää ei tule olemaan niinkään muodollisen edustuksen turvaaminen kuin opiskelijanäkökulman juurruttaminen sisäänrakennetuksi osaksi yliopiston päätöksentekoa.

Aallon johtoryhmä, Aalto Executive Team (AET), on kokoontunut virallisesti kolme kertaa, joista kahdella on ollut AYY:n edustus. Kokouksia merkittävämpiä oppimis- ja tutustumistilaisuuksia ovat olleet johtoryhmän ekskursiot Manchesteriin ja Müncheniin. Reissut ovat paitsi syventäneet ylioppilaskunnan ja yliopiston johdon keskusteluyhteyttä, myös antaneet uusia ideoita ja vertailupohjaa Aallon puuhille.

Aallon akateemiset komiteat ovat pitäneet ensimmäisen kvartaalin aikana ensimmäiset kokouksensa. Uuden yliopistolain monihenkisen toimielimen velvollisuuksien, vallan ja aseman ollessa vielä epäselvä, opiskelijaedustajat ovat pääosin keskittyneet tilanteen seuraamiseen. Aallon akateeminen komitea ei ensimmäisessä kokouksessaan päässyt juuri sääntötekniikka pidemmälle, kun taas tekniikan akateemisen komitean ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin tekniikan alan kandidaattiuudistusta sekä strategian toimeenpanosuunnitelmaa hyvinkin painokkain sävyin.

Ylioppilaskunta on työskennellyt aktiivisesti monien Aalto-tason opintoasioiden parissa. Erityisesti pinnalla ovat olleet Aallon sisäinen liikkuvuus, uusien opiskelijoiden vastaanotto sekä opiskelukykyyn liittyvät asiat. Erityisesti opiskelijoiden hyvinvoinnista ja onnellisuudesta tulosmittarina on keskusteltu Aallon kaikilla tahoilla, niin Ainon artikkelissa kuin vararehtorien kanssakin. Opetuksen arviointi tulee olemaan tämän vuoden merkittävin opintoasioiden projekti, mihin liittyen ylioppilaskunta on tehnyt paljon pohjatyötä Aalto-yliopiston keskushallinnon kanssa.

Aallon strategian toimeenpanosuunnitelmat ovat työllistäneet koulutuspoliittisia toimijoita varsin paljon. Prosessi toimii niin, että valmisteilla on sekä Aalto-yliopiston suunnitelma, jonka kokoamisesta vastaa vararehtori Heikki Mannila, että erilliset suunnitelmat kaikille kolmelle schoolille, joista vastaavat kuinkin korkeakoulun johtavat dekaanit. Eriytetyn työn on tarkoitus konvergoitua yhtenäiseen toimeenpanosuunnitelmaan myöhemmin keväällä.

Aalto-tason toimeenpanosuunnitelman luonnos on sekä sisällöltään että valmistelultaan erinomaista tavaraa. Ylioppilaskuntaa on kuultu valmistelussa tarkkaan, ja jos lopulliset linjat noudattavat viimeisimmän luonnoksen henkeä, tulee toimeenpanosuunnitelmasta varsinaista mannaa opiskelijoille. Aalto-yliopisto on sitoutumassa opetuksen järjestelmälliseen kehitykseen ja arvostuksen nostoon, ja opiskelijoiden hyvinvointi on saamassa arvoisensa painon yliopiston mittarina.

AYY:n edustajisto hyväksyi Aallon strategian sellaisenaan Aalto-yliopistoa koskevan linjapaperin pohjaksi. Linjapaperin laatiminen kuormittikin koulutuspoliittista sektoria merkittävästi helmi-maaliskuussa, kunnes linjapaperi hyväksyttiin lähes sellaisenaan edustajiston kokouksessa 3/2010.

Korkeakoulut

AYY:lla on pohdittu ensimmäisen kvartaalin aikana paljon edunvalvonnallista työnjakoa ylioppilaskunnan ja erityisaseman yhdistysten välillä. Tänä aikana on noudatettu pitkälti läheisyysperiaatetta: ongelmat pyritään ratkaisemaan mahdollisimman lähellä niiden lähteitä. Tämä siirtää yksittäisiin asioihin vaikuttamisvastuun killoille ja tieteenalayhdistyksille, joita AYY tarvittaessa tukee.

Kauppakorkeakoulun ensimmäinen Aalto-vuosi alkoi karuissa tunnelmissa rahoituksen laskettua. Ensimmäinen kvartaali on kulunut suurimmilta osin KY ry:n edunvalvontatyön käynnistymistä tukien, mihin liittyen AYY on lausunut Aallon kauppakorkeakoulun strategian toimeenpanosuunnitelmasta ja tuonut esille kauppatieteen opiskelijoiden liikkuvuusongelmia. Jatkossa tullaan rakentamaan tarkempi kuva kauppiksen opintoasioiden ongelmista KY:n vaikuttamistyön tueksi, minkä lisäksi hallitusohjelmavaikuttamisessa tullaan varmasti keskustelemaan duaalimallin ongelmista.

Teknillisessä korkeakoulussa alkuvuotta on leimannut epävarmuus omasta asemasta uudessa yliopistossa. Varadekaani Airilan valmistelemaa organisaatioluonnosta onkin odotettu mielenkiinnolla, mitä odotellessa työtä on kyllä riittänyt opetussuunnitelmatyöhön vaikuttamisessa ja kurssiportaali Nopan ongelmien selvittämisessä. Ensimmäisen kvartaalin aikana Teknilliselle korkeakoululle suoritettiin uusinta-auditointi, minkä lisäksi tekniikan akateemisessa komiteassa käytiin keskustelua kandidaattikoulutuksen uudistamisesta, joka käytännössä tarkoittaa kolmatta yritystä vähentää radikaalisti kandidaattiohjelmien määrää. Tänä vuonna Otaniemessä vakiinnutetaan opiskelijoiden edunvalvonnat käytännöt TKY:n jälkeiselle ajalle, minkä lisäksi vaikutetaan siihen, että organisaatiouudistus tuottaa opiskelijoille tarkoituksenmukaisimman tekniikan koulutuksen ratkaisun. Lisäksi AYY:n on muokattava korkeakoulun asenneilmapiiriä vastaamaan uutta yliopiston ja ylioppilaskunnan yhteishenkeä. Tällä hetkellä opiskelijoiden osallistaminen vaihtelee teknillisessä korkeakoulussa laidasta laitaan – esimerkiksi strategian toimeenpanosuunnitelman valmistelussa opiskelijat on toistaiseksi ohitettu käytännössä täysin.

Taideteollisessa korkeakoulussa hämmennystä on herättänyt erityisesti muodollisen opiskelijaedustuksen katoaminen vuodenvaihteessa. AYY on tukenut yliopistoa ja Tokyoa opiskelijaedustuksen ja -kuulemisen rakentamisessa uudessa toimintaympäristössä. Tämän lisäksi AYY on ollut mukana selvittämässä lukukausimaksukokeiluun liittyviä epäselvyyksiä. Taideteollisessa korkeakoulussa ylioppilaskunta tukee jatkossakin TOKYO:n vaikuttamistyötä ja varmistaa, että taiteen ääni kuuluu strategiaa toimeenpantaessa.

Edellisten lisäksi ylioppilaskunta on jatkanut aiempien vuosien tapaan opiskelijoiden oikeusturvaongelmissa (tenttimyöhästymiset jne.) auttamista ja yliopistojen ajoittain erikoisten toimintamallien korjaamista.

Ylioppilaskunnan kehittäminen

Ylioppilaskunnan koulutuspoliittista toimintaa on kehitetty syksyn toimintasuunnitelman ja hallituksen oman Yllätyksen pohjalta.

Koulutuspoliittinen johtoryhmä, tuttavallisemmin kopojory, kokoaa yhteen tiedekuntien halloped-vastaavat, ja KY:n ja TOKYO:n edustajat. Pumppu on kokoontunut kahdesti, lähinnä näkemään toistensa naamat ja keskustelemaan tulevista peliliikkeistä. Ensimmäisen vuosineljänneksen jälkeen kopojoryn rooli ei ole vielä täysin kristallisoitunut. Toinen vuosineljännes tuo kuitenkin mukaan konkreettisia projekteja, jotka osaltaan ohjaavat toimintaa.

Kiltojen opintotoimijoita sekä KY:n ja TOKYO:n ainejärjestötoimijoita kokoava opintoneuvosto kokoontui ensimmäisen kvartaalin aikana kahdesti, minkä lisäksi edellisen vuoden toimijoiden kanssa järjestettiin yhteinen vaihto. Opintoneuvostossa on vaihdettu kuulumisia, keskusteltu ajankohtaisista suurista kysymyksistä ja perehdytetty kiltojen toimijoita. Lisäksi opintoneuvosto tukee KY:n ja TOKYO:n lähellä toimivien ainejärjestöjen aktivoitumista koulutuspoliittiseen edunvalvontaan.

AYY järjesti hallinnon opiskelijaedustajille neljä koulutusta kahden illan aikana. Koulutuksissa oli kohtalainen läsnäolo, minkä vuoksi toisen tai kolmannen kvartaalin aikana julkaistaan halloped-opas, joka yrittää tiivistää ja laajentaa halloped-koulutusten sisältöjä kirjallisessa muodossa. AYY selvittää myös mahdollisuutta tuottaa muiden ylioppilaskuntien kanssa osittain yhteinen digitaalinen hallinnon opiskelijaedustajan opas. AYY on myös käynyt pyynnöstä kouluttamassa järjestöjen ja tiedekuntien hallinnon opiskelijaedustajia, minkä lisäksi koulutuspoliittinen sektori oli kouluttamassa kiltojen ISOhenkilöitä koulutusviikon aikana.

Resurssit

Syksyn suunnitelmissa oli toteuttaa koulutuspoliittista edunvalvontaa hallitusvastaavien, koposihteerin ja kolmen kampuskohtaisen edunvalvontasihteerin voimin. Ensimmäinen kvartaali on kuitenkin vedetty kahden hallituslaisen voimin, joskin oikeusturva-asioissa tukea on saatu sosiaalipoliittiselta sektorilta. Vapaaehtoisten panos edunvalvonnassa on ollut korvaamatonta. Kaikki toimijat ansaitsevat isot kiitokset, ja kemian ja materiaalitekniikan tiedekunnan hallopedvastaava Antti Karkola vielä ekstrataputukset hurjasta draivistaan.

Seuraavaan kvartaaliin koulutuspoliittinen sektori saa lisää paukkuja. Edunvalvontasihteerien rekrytointi laitettiin jäihin talousarvion hyväksymisen yhteydessä, mutta tilanne korjataan uudelleenkohdistamalla nykyisiä henkilöresursseja. Koulutuspoliittinen sihteeri on rekrytoitu, ja aloittaa pikimmiten.

Yhteenveto

Ensimmäinen koulutuspoliittinen kvartaali on ollut vauhdikas. Edunvalvontaa on toteutettu aika lailla suunnitelman mukaan. Kaikkea aiottua ei ole ehditty tehdä, toisaalta on tartuttu yllättäviin tilaisuuksiin ja tilanteisiin. Toiminnan luonteen takia näkyviä tuloksia on toistaiseksi esittää kovin laihasti, mutta usko Aaltoon on pysynyt vahvana. Ainakaan tulosvaroitukselle ei ole tarvetta.

Fiilisbarometri ™ kuvaa koulutuspoliittisen sektorin fiiliksiä. Tammikuussa alkuhuuma vaimensi töyssyjä, mutta fiilis on pysynyt korkealla läpi kvartaalin. Ainoastaan muutamaan otteeseen ylikuormitus ja satunnaiset uuvuttavat yhteenotot vanhan hallintokulttuurin kanssa ovat painaneet fiiliksen vihreältä keltaiselle.

Fiilisbarometri kuvaa kopojen fiiliksiä. (1. Toiminta alkaa, 2. Opintoneuvoston eka kokous, 3. Misukan työryhmän koulutusvientistrategia julki, 4. Matka Manchesteriin, 5. SORA-työryhmän raportti julki, 6. Matka Müncheniin, 7. Tekniikan akateemisen komitean ensimmäinen kokous, 8.  AYY:n edustajiston kokous 3/2010, Lehikoisen työryhmän raportti julki)

Kvartaaliterveisin,
Atte & Janne

Viime torstaina sai edustajiston kokouksessa lopullisen muotonsa myös linjapaperi Aalto-yliopistosta, eli Aalto-linja, joka täälläkin keräsi mukavasti kommentteja työstövaiheessa.

Edustajiston hyväksymä paperi löytyy wikistä täältä:

http://edustajisto.ayy.fi/images/9/92/AYY_Linjapaperi_Aalto_yliopistosta.pdf

Mieltä lämmittää se, että vielä viiden tunnin maratonkokoustamisen jälkeen edustajisto hioi ja höyläsi linjaa aktiivisesti, ja muun muassa kävi reippaan keskustelun vihreistä ja reiluista arvoista. Lopputuloksena Aalto-linjaan lisättiin vaatimus ekologisesta yliopistosta.

Tällä pohjalla painellaan siis jatkossa kohti parempaa Aaltoa!

Terkuin,

Atte.

Tadaa: alta löydät Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan tuoreet kannat opintotukijärjestelmän suhteen. Linjapaperi opintotuesta hyväksyttiin viime viikolla edustajiston kokouksessa 18.3. kahden lähetekeskustelun tuloksena.

Mikä mielestäsi näistä kirjauksista on tärkein? Mitä näistä kärjistä AYY:n mielestäsi tulisi ajaa läpi Suomen seuraavaan hallitusohjelmaan? Vai tuntuuko linjapaperi ollenkaan omalta? Kommentit enemmän kuin tervetulleita.

Peace out,

Elli

________________

Tonni käteen! – Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan linjapaperi opintotuesta

Tämän päivän opiskelijan edellytetään samanaikaisesti porskuttavan vaivattomasti usealla elämän eri osa-alueella. Opiskelijoilta vaaditaan täysipäiväistä opiskelua ilman sitä mahdollistavaa opintotukea, työkokemusta jo ennen valmistumista työllistymisen varmistamiseksi ja oman toimeentulon täydentämistä ansiotuloilla. Yhtälö ei toimi. Opintotuen tulee vastata todellisuutta huomioiden opiskelijoiden elämäntilanteen kokonaisuutena.

AYY:N NELJÄ TEESIÄ PAREMMAN OPINTOTUKIJÄRJESTELMÄN PUOLESTA

1) Opintotuen kokonaistason on oltava riittävä – ei keppiä ilman porkkanaa

Täysipäiväisen opiskelun merkittävin todellinen mahdollistaja on elinkustannukset
kattava opintotuki.

Opintosuoritusvaatimusten tulee olla realistisia suhteessa opintotuen tasoon, muuten
kannustavuudeksi tarkoitettu elementti muuttuu hyödyttömäksi opiskelijoiden tippuessa
pois opintotuen piiristä. Suoritusvaatimuksia ei tule korottaa ilman koulutuspoliittisia
uudistuksia ja opintotuen kokonaistason nostamista. Koulutusalakohtaiset erot opintojen
mitoituksissa ovat huomattavia, ja siten joillekin opiskelijaryhmille vähäinenkin
opintosuoritusvaatimusten nosto saattaa muodostua merkittäväksi ongelmaksi.
Vähimmäisopiskelun määritelmä tekisi erilaisten elämäntilanteiden yhdistämisestä
opiskeluun hankalaa, eikä sitä tule ottaa käyttöön.

Opintotuki on sidottava indeksiin ja perheellisten opiskelijoiden opintorahan
huoltajakorotus on otettava käyttöön. Opintotuen tulee mahdollistaa myös alle 18-
vuotiaiden täysipäiväinen opiskelu korkeakoulussa.

2) Opintolainan tulee tavoittaa suurempi osa opiskelijoista, lainan tasoa nostaa ja sen
takaisinmaksun olla oikeudenmukaista

Opintolainan nostamista tulee sujuvoittaa ja sen kokonaistasoa korottaa. Lainaan
liittyvää epävarmuutta tulee pienentää kehittämällä ja parantamalla sen takaisinmaksun
huojennuksia pienituloisten ja vähävaraisten osalta. Nopeasta opiskeluvauhdista
palkitsevia lainaominaisuuksia tulee selkeyttää.

3) Opiskelijoiden asumislisä tulee säilyttää

Opiskelijoiden asumista tulee tukea riittävän opintotuen asumislisän kautta.
Opiskelijoiden mahdollisuus nostaa asumislisää kesäkuukausien aikana tukikuukausia
kuluttamatta on säilytettävä.

Yleinen asumistuki, joka rokottaa asumislisää huomattavasti ankarammin toimeentuloa
täydentävästä työnteosta, ei sovellu korkeakouluopiskelijoiden asumisen tukemiseen.
Nykytasoinen asumislisä tarjoaa riittävän tuen vain harvalle opiskelijalle, mutta on
opiskelijoiden enemmistön osalta huomattavasti toimivampi vaihtoehto yleiseen
asumistukeen verrattuna.

4) Työelämäkokemuksen hankkiminen opiskeluaikana tulee huomioida opintotuessa

Opintotukijärjestelmän tulee tunnustaa työkokemuksen kartuttamisen tärkeys
opiskeluaikana. Oman alan työkokemuksen hankkiminen kehittää työelämän edellyttämiä
tiedollisia ja taidollisia valmiuksia ja on yhteydessä valmistumisen jälkeiseen
työllistymiseen.

Harjoittelu- ja apurahojen tulee olla erillisen tarveharkinnan piirin ulkopuolella ja
tulorajojen riittävän korkealla. Kaksiportaisuuteen opintotuessa ei tule siirtyä ennen kuin
kaksiportaisuus aidosti toteutuu opinnoissa. Opintotuki ei voi olla ainoa keino saavuttaa
koulutuspoliittisia tavoitteita.

AYY tulee iholle

Lämpömiehenkuja 3 sijaitsee mäellä, jonne pitää kiivetä. Keskustoimiston ovi on lukossa eikä edes kaikilla talossa työskentelevillä ole vielä sisäänpääsyyn tarvittavaa avainkorttia. Jos ihmiset eivät löydä AYY:n luo, niin ainut mahdollisuus on mennä itse heidän luo. Niinpä AYY tulee iholle!

Ensi viikolla maanantaina 22.3. homma starttaa Kipsarissa TaiKissa, jonne voi tulla tapaamaan AYY:n toimijoita. Kello 10–14.30 paikalla on sekä hallituksen jäseniä että sihteeristöä ja saattaapi paikalle ilmestyä edustajiston puheenjohtajistoakin. AYY tarjoaa paikalle saapuville kahvit ja mahdollisuuden antaa palautetta sekä ideoida tulevaa toimintaa. Tule siis kertomaan Aaltomaisin ideasi meille ja hae oma AYY rintamerkkisi.

Tiistaina 23.3. kello 10–14.30 AYY tulee iholle HSE:n päärakennuksen aulassa. Paikalla on hallituksen jäseniä ja sihteeristöä. Tule istahtamaan aulan sohville kupposelle kuumaa ja kertomaan mielipiteesi ylioppilaskunnalle ja ylioppilaskunnasta. Vastailemme mielellämme kysymyksiin ja kerromme toiminnastamme. Kyselyyn vastanneille on luvassa haalarimerkki.

Keskiviikkona 24.3. ja torstaina 25.3. AYY tulee iholle TKK:n päärakennuksen aulassa. Olemme paikalla 10–14.30 molempina päivinä ja tarjolla jälleen iloista hengailua, kahvia, rintamerkkejä ja kyselyyn vastanneille haalarimerkki.

Tule siis kertomaan ylioppilaskunnan toimijoille mitä mieltä olet. Kaikki palaute ja kehitysideat ovat tervetulleita. Samalla tarjoutuu myös loistava mahdollisuus tulla kysymään mieltäsi askarruttavaa asiaa. Tervetuloa!

Tässä vielä aikataulu:

ma 22.3. klo 10 – 14.30   Kipsarissa
ti 23.3. klo 10 – 14.30   HSE:n päärakennuksen ala-aulassa
ke 24. ja to 25.3. klo 10 – 14.30   TKK:n päärakennuksen ala-aulassa

-Lassi

ps. kurkkaa myös facebook event: http://www.facebook.com/event.php?eid=364425417660&index=1

Inspiroiduin tänään Jyryn blogipostauksesta, jossa esiteltiin tapa visualisoida pakollisten kurssien keskinäisiä riippuvuuksia. Monet ovat erityisesti TKK:lla ja ajoittain HSE:lläkin törmänneet ikävään tilanteeseen, jossa pakolliset kurssit ovat ajallisesti päällekkäin tai jopa väärin päin keskenään. TKK:lta löytyy esimerkkejä kokonaisista pääaineista, joita on teoreettisestikin mahdotonta suorittaa viidessä vuodessa.

On yleisesti tiedostettu tosiasia, että olemme kehnoja keräämään palautetta ja tunnistamaan emergenttejä ongelmia opetussuunnitelmissamme. Emergenssi on kaaos- ja systeemiteorioissa esiintyvä ajatus siitä, että systeemin yksittäisistä osista ei voi päätellä, miten niiden vuorovaikutuksista syntyy koko systeemin laajuisia ilmiöitä. Hyvä esimerkki emergenssistä on esimerkiksi muurahaispesän rakentuminen. Ottaen huomioon, miten kauan (ja vaikealla matematiikalla) emergenssiä on tutkittu, ei ole myöskään mikään ihme, että opetussuunnitelman systematisointi on vaikeaa.

Tämän ongelmaan ratkaisuun on kaksi erilaista näkökulmaa: voimme joko 1) kehittää niin hyvän moduuli- ja tutkintotason palautejärjestelmän, että pystymme huomaamaan ja korjaamaan ongelmat välittömästi tai 2) voimme kehittää suunnattoman laskennallisen härvelin, joka tarkistaa opetusohjelman jo ennen sen julkaisua. Ensimmäinen on sosiaalisesti haastava projekti, jälkimmäinen puolestaan työmäärältään hävytön. Käytännössä kummatkin tarkoittavat omalla tavallaan systeemiajattelun soveltamista opetussuunnitelmatyöhön.

Malli 1) on siinä mielessä houkutteleva, että voimme hallinnollisella päätöksellä Ratkaista Kaikki Ongelmat™. Käytännössä kuitenkin kattavien palautekanavien luominen on haastavaa: harvat vastaavat kyselylomakkeisiin, useimmat tyytyvät valittamaan asioista lounaspöydässä kavereille ja niiden harvojen esille tulevien ongelmien ratkaiseminen saattaa osoittautua yllättävänkin vaikeaksi (tämän vuoden osalta juna meni jo ja ensi vuonna asia on jo unohtunut). Vielä haastavampaa on kehittää sellainen järjestelmä (tai joukko järjestelmiä), jota kaikki voivat luontevasti soveltaa työhönsä ja löytää vieläpä aika järjestelmän toteuttamiseen. Asia kytkeytyy laajemminkin Aallon palautekulttuurin kehittymiseen. Haluaisiko joku vinkata minulle tutkijan, joka olisi syventynyt sosiaalisten järjestelmien systeemiajatteluun?

Laadin viime kesätöinäni mallin 2) vaatimukset täyttävän virityksen TKK:n orientaatiokurssille ja ymmärrän varsin hyvin, millainen painajainen kaikkien kaikkeen vaikuttavien tietojen kerääminen ja hahmottaminen on. Pelkästään yhden kurssin sisäisten opetustapahtumien systeemikaavion piirtäminen oli melko haastavaa, puhumattakaan opetusaikataulujen laskemisesta. Ja tietenkin kaikki asiaan liittyneet tahot toimittivat tiedot eri muodoissa, jolloin pelkästään formaattimuutoksiin upposi suunnaton määrä aikaa. Lopputulos oli kuitenkin varsin mainio apu muuten monimutkaisen kokonaisuuden hallintaan.

Mallissa 2) minua hämmentää se, miten harva tiedekunta tai koulu edes yrittää soveltaa mitään muita menetelmiä kuin takapuolituntumaa opetussuunnitelman kokoamiseen. Olemmehan kuitenkin yliopistossa, jossa on ainakin neljä, todennäköisesti useampiakin, näiden asioiden tutkimiseen erikoistunutta laitosta. Puhumattakaan systeemiajattelusta, jota sovelletaan TKK:lla kaikkeen arkkitehtuurista tietoliikenteeseen.

Haastankin tutkijat, opiskelijat ja opintojen suunnittelijat: miksi meidän pitäisi suunnata systeemiosaamistamme vain ulkoisiin järjestelmiin, kun jo omasta opiskeluympäristöstämmekin löytyisi ankarasti systeemiajattelua kaipaavia ongelmia? Tästä saisi useammankin gradun tai diplomityön…

Kahvihuoneessa nimeltä Kavio on pannu porisemassa monesti jo aamutuimaan. Keskiviikkoisin hallitus ja sihteerit kokoontuvat yhteiselle aamiaiselle kertomaan ja kuulemaan kuulumisia viime aikojen tapahtumista ja tekosista. Muutoin pitkän pöydän äärestä saattaa löytää kahvittelijoita keskustelemassa opintotuesta, taivaanrantojen maalailijoita teekupposen ääreltä tai koko porukan nauttimassa esimerkiksi kv-ISOtirehtöörin synttärikakkua ja naisten päivän donitseja. Pöydän yläpuolella roikkuu varpajaislahjaksi saatu alkkaripyykkinaru, joka sai tällä viikolla täydennystä Tallinnan tuliaisista.

Hassunvihreiden ovien takana näppäimistöt nakuttavat tiuhaan tahtiin. Osassa huoneista on jo varsin viihtyisää! Sopolan ikkunalaudalla viihtyy henkilökohtainen suosikkini ja kullanmuruni hoitokasvi Kyösti-Kerttu, ja Ainolan sohviin on ihana upota. Pitkän käytävän varrelta löytyy jos jonkinlaista soppea aina hurmaavien ”tekniikan poikien” minimalistisesta huoneesta yhteisösektorin neljän huoneen kompleksiin, jossa muhivat tällä hetkellä niin teekkarifuksien tuutoreiden eli ISOhenkilöiden koulutukset, Dipolin Wappubileet, Aalto on Tracks Farewell Party kuin kreisit ideat aaltovvvapustakin…

Keskustoimiston yhteisösektori voi tuntea olonsa suosituksi, kun puhelin pirahtaa tuon tuostakin. Harmillisesti syynä on kuitenkin avainkorttipula, joka muun muassa Aalto-yhteisötoimikuntaa ja Teekkarijaostoa piinaa. Suljetut ovet haittaavat hommien tekemisen lisäksi tietty myös satunnaisten ohikulkijoiden kylässä käyntejä. Alaovelta löytyy onneksi liuta puhelinnumeroita, joihin toimistolle vierailemaan pyrkivä voi soitella päästäkseen sisään. Lohdutuksen sana: asia etenee. Hitaasti, mutta kohtalaisen varmasti.

Viikonloppuisin toimistolla on hiljaisempaa (sentään). Tosin lauantai-iltapäivinä paikalle saattaa pärähtää frakkeihin ja iltapukuihin sonnustautuneita kiirehtijöitä matkalla edustustehtäviin. Kiltojen, yhdistysten, ylioppilaskuntien ja muiden yhteistyötahojen vuosijuhlia piisaa, ja tärkeitä avunanto-, ystävyys- ja yhteistyökuvioita onkin vaalittu arjen pakerruksen lomassa. Mutta se on jo toinen tarina.