Korkeakouluopiskelijoiden lukukausimaksukokeilu on tuonut enemmän kustannuksia kuin tuloja.

”Vain yksi opiskelija maksoi koko 8 000 euron lukuvuosimaksun.”

Suomessa on käynnissä lukukausimaksukokeilu, jossa korkeakoulut saavat periä maksuja EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta vuosina 2011–2014. Seuraan työssäni läheltä kokeilun toteutumista Aalto-yliopistossa.

Hallitus on näillä näkymin tekemässä päätöksen maksujen jatkosta ensi keväänä siitä huolimatta, että tulokset ovat jääneet laihoiksi. Maksukokeilu on kutistunut paljon pienemmäksi kuin opetus- ja kulttuuriministeriö oli suunnitellut.

Korkeakoulut ilmoittivat mukaan vain 24 koulutusohjelmaa, minkä lisäksi moni opiskelija on joko perunut opiskelupaikkansa maksun vuoksi tai saanut stipendin, joka kattaa maksun tai osan siitä.

Viime vuonna Suomeen onnistuttiin houkuttelemaan vain 12 opiskelijaa, jotka maksoivat maksun kokonaan itse. Aalto lähti kokeiluun peräti kymmenellä englanninkielisellä maisteriohjelmalla, mutta meilläkin lopulta vain yksi opiskelija maksoi koko 8000 euron lukuvuosimaksun.

Lässähtäneestä kokeilusta voi silti tehdä kiinnostavia havaintoja. Vaikka julkisessa keskustelussa maksuja on perusteltu verorahojen säästämisellä, Aallossa lukukausimaksujärjestelmä on tuottanut enemmän uusia kustannuksia kuin tuloja.

Hakijat jaetaan aiemman opintomenestyksen perusteella stipendikategorioihin. Se, minkä kategorian stipendi opiskelijalle myönnetään, vaikuttaa selvästi siihen, ottaako opiskelija paikkansa vastaan. Parhaat stipendit, jotka kattavat lukukausimaksut ja elinkustannukset, otetaan halukkaasti vastaan. Sen sijaan kokonaan ilman stipendiä jääneet eivät tule Aaltoon, vaan valitsevat useimmiten toisen yliopiston.

Aallolle jäävät siis käteen lähinnä stipendiaatit, eikä stipendejä jaettaisi ilman maksukokeilua. Luopumalla stipendeistä voitaisiin vähentää kustannuksia, mutta tähänastiset kokemukset osoittavat, että silloin myös kansainvälisten opiskelijoiden määrä Aallossa vähenisi. Tämä olisi jyrkässä ristiriidassa Aallon tavoitteiden kanssa, onhan päämääränä tulla kansainväliseksi huippuyliopistoksi.

Muissa korkeakouluissa on samansuuntaisia kokemuksia. Maailmalla lukukausimaksuja perivissä korkeakouluissa on tyypillistä, että ylimääräiseen hallintoon, mainontaan, stipendeihin ja oheispalveluihin joudutaan käyttämään enemmän rahaa kuin maksuilla voidaan kerätä, jos korkeakoulu haluaa säilyttää asemansa kansainvälisellä koulutuskentällä. Vain kymmenien tuhansien maksuja keräävät huippuyliopistot pääsevät voitolle.

Ruotsissa maksut otettiin käyttöön kaikissa korkeakouluissa 2011, jolloin kansainvälisten opiskelijoiden määrä romahti 16 000 opiskelijasta 1200 opiskelijaan. Muutos heikentää tehokkaasti Ruotsin verkostoja kansainvälisessä taloudessa ja korkeakoulukentällä.

Vuositasolla Aallon tappiot lukukausimaksuista lasketaan kymmenissä tuhansissa euroissa. Vaikka maksujen periminen joskus alkaisi sujua paremmin ja laajenisi useampiin ohjelmiin, ei yliopisto odota maksuista merkittävää rahoituslähdettä.

Aallon kokonaisbudjetti lähentelee 400 miljoonaa, joten maksujen periminen pysyy yliopiston talouden kannalta melkoisen yhdentekevänä, oli se voitollista tai tappiollista.

Myös kansantalouden kannalta maksuilla on häviävän pieni merkitys. Paljon suurempi merkitys on niillä kansainvälisillä opiskelijoilla, jotka jäävät Suomeen työskentelemään ja maksamaan veroja. Onkin hämmentävää, kuinka harvoin maksujen järkevyyttä arvioidaan heikkenevän huoltosuhteen näkökulmasta.

Kansainväliset opiskelijat on useimmiten koulutettu ulkomailla lapsesta kandiin asti, ja he tuottavat siten koulutusjärjestelmällemme kustannuksia vain kahden vuoden maisteriopintojen edestä. Selvä enemmistö heistä, eri tutkimusten mukaan 65–80 prosenttia, haluaa jäädä valmistuttuaan Suomeen töihin.

Panokset kannattaisikin suunnata sen varmistamiseen, että mahdollisimman moni löytää paikkansa työmarkkinoiltamme, esimerkiksi lisäämällä mahdollisuuksia suomen opiskeluun ja keventämällä työlupabyrokratiaa. Tosin myös kotimaahansa palaavat opiskelijat sijoittuvat usein suomalaiseen tai Suomen kanssa kauppaa käyvään yritykseen ja hyödyttävät sitä kautta Suomen taloutta.

Kyselytutkimukset osoittavat, että maksuttomuus on tärkeimpiä syitä saapua Suomeen opiskelemaan. Koska maksuttomuus helpottaa valmiiksi pitkälle koulutetun työvoiman houkuttelua Suomeen, se on valtiolle erittäin hyvätuottoinen sijoitus.

Hanna Sauli
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden asiantuntija.

(Julkaistu Vihreässä langassa 5.10.2012.)

Kopo- eli koulutuspoliittisen sektorin arki helpottui koulutuspoliittisen asiantuntijan Juha Isotalon palattua opintovapaalta 17.9. Sektorilla hääri nyt Juhan lisäksi hallitusvastaavat Eetu ja Juho, sekä myös sosiaalipolitiikkaa välillä oikealla ja välillä vasemmalla kädellä hoitava poikkisektoriaalinen Lotta.

Koposektorin työtunnit täyttyvät usein tapaamisista ja kokouksista, joita myös männäviikolla riitti. Välillä aikaa riittää myös filosofiseen pohdiskeluun, kuivaan huumoriin sekä ideariiheilyyn. Työpöydällä meillä on tällä hetkellä mm. Aallon lukuvuoden aikatauluttamiseen liittyvät asiat, joista Juha kirjoitteleekin pian blogipostausta. Lisäksi ajatuksia herättää kampus ja sen tilojen kehittäminen, kesäopetuksen järjestäminen ja Insinööritieteiden ilmiömäinen Opiskelijaa ohjaava opinto-ohjelmaprojekti (O4).

Miltä tämä viikko näytti? Katso kuvat!

T. Juho, Eetu, Lotta ja Juha

Ps. Kopo on kivaa.

24.9. 1100hrs: Periodijärjestelmää syntyy jos toistakin.

25.9. 1700hrs: Kiltojen ja ARTSin sekä BIZin ainejärjestöjen opintovastaavat saman pöydän ääreen kokoavan opintoneuvoston kokouksessa syötiin satsumoita, sillä edes kopo ei elä koposta.

27.9. 1200 hrs: Sektori syö ja palaveeraa Dipolin maittavalla lounaalla.

Tämä artikkeli sai pieneen edunvalvojaan vimman kirjoittaa blogipostauksen ikuisuusaiheesta: opintojen ohjaus.

Syntymästä toisen asteen koulutuksen päättymiseen saakka pieni ihminen on enemmän tai vähemmän vahvassa vanhempien, opettajien, opinto-ohjaajien ja muiden kasvattajien ohjauksessa.

Sitten pieni ihminen päätyy korkeakouluun, jossa ohjausta saattaa saada, jos sitä pyytää. Harvalla tosin riittää usko hyödyllisen ohjauksen olemassaoloon. 

Ja olenhan niin itsenäinen Aikuinen, etten mitään ohjausta tarvitse! Eihän kukaan muukaan ohjausta tarvitse. Olisihan se noloa, jos minä tarvitsisin!

Akateeminen vapaus on ihanaa! Mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan.

Pieni ihminen saattaakin päätyä haahuilemaan opinahjossaan päämäärättömästi.

Onko tämä edes oikea ala minulle? Onkohan elämää valmistumisen jälkeen?

Sitten pieni ihminen päätyy työelämään. Elämä on jälleen helppoa: saa olla jatkuvassa työnohjauksessa. Eipä yritys oikein selviäisi, jos ei osaisi ohjata työntekijöidensä työtä.

Onko johdonmukaista, että korkeakouluopiskelu on ainoa* etappi elämässä, jolloin ei saa työlleen/opinnoilleen hyvää ohjausta? Ohjauksen ei tietenkään tarvitse tarkoittaa koulumaisuutta, vaan se voi muistuttaa enemmän sparrausta tai valmennusta akateemisessa kontekstissa.

Aallon johdossa lähes kaikki ovat sisäistäneet opinto-ohjauksen merkityksen. Surukseni joudun toteamaan, että eräät ovat edelleen sitä mieltä, että jos ovat yliopistoon tulleet, niin omillaan ovat. Ehkä OKM:n uusi rahoitusmalli pakottaa viimeinkin etsimään parhaat keinot opintoaikojen lyhentämiseksi.

Hyvin alkaneet korkeakouluopinnot johtavat yleensä ripeään valmistumiseen. Siksi uusien opiskelijoiden haltuunottoa ja opintojen ohjausta ei kannata aliarvioida. Kun meillä on hyvä opintojen ohjaus, kaikki voittavat!

PS. Akateeminen vapaus on termi, jota kukaan ei koskaan määrittele, mutta jolla perustellaan yliopistojen (epäjohdonmukaista) toimintaa. Jos kaikki todella voisivat tutkia, opettaa ja opiskella (sekä ajatella) mitä tahansa, niin hienoahan se olisi! Maailma vain sattuu toimimaan niin, että tutkintoja pitäisi jopa tästä opinahjosta puskea ulos.

* Saivarrellakseni totean, että kyllähän esim. yrittäjien ja yritysten ylimmän johdon voi olla aavistuksen vaikea saada työlleen ohjausta.

Juho Salmi
hallituksen jäsen, koulutuspolitiikkaa ja kaikkee muuta siistii

Kello on puoli yksitoista illalla. Narikassa on järjetön ryysis. Tila meinaa loppua, kaikilla on isoja reppuja mukana. Puheensorina nousee haalarikansan vaeltaessa täffälle. Pitkä päivä alkaa jo painaa jaloissa. Puoli kolmeen pitäisi jaksaa, kahdeksalta aamulla aloitettiin. Ovipoke tulee sanomaan että jono on jo toistakymmentä metriä. Baarihenkilökunta avaa kiireellä toista puolta salista. Gangnam style pärähtää soimaan jo toista kertaa illan aikana. Tämä kuullaan vielä useasti.

Puoli yhden aikaan väsyttää pirusti. Pokena olo on kuitenkin hauskaa ja humalaisen haalarikansan kanssa pärjää hienosti. Vessakierroksella miesten vessasta löytyy alasti oleva mies joka kertoo tulleensa käymään nopeasti suihkussa. Setäkööri joraa lavan edessä Ducksaucea fuksien kannustaessa. Professoreita, kuulemma. Normikamaa, siis.

Pilkun jälkeen juhlijat saatellaan ulos. Nyt alkaa se suurin työ- siivoaminen. TF:n sali on pestävä, muutettava diskosta takaisin opiskelijaruokalaksi. Järjestelyporukka kantaa 40 pöytää ja 120 tuolia paikalleen. Joku pesee Taskilla lattiaa, baarin crew purkaa myyntitiskiä. Kotiin pääsee ihan pian. Raskaiden pöytien kantaminen aamuyöstä on muuten hikistä hommaa.

Tätä, ja ihan hirveän montaa muutakin asiaa on AYY:n kulttuurisektori. Jotta päästään siihen kohtaan jossa baarin ovet avataan ja musiikki alkaa soimaan on tehty viikkotolkulla töitä. Tilojen varaus, budjettien tekeminen, juhlien konseptointi, aikataulutus, henkilökunnan ja vapaaehtoisten kasaaminen on hoidettava. Viranomaisluvat ja logistiikan miettiminen tuo oman mausteensa tapahtumiin. Tämä kaikki tehdään tylsällä toimistotyöllä: loputtomalla sähköpostivirralla, sadoilla puheluilla ja kokouksilla. Käyttövoimana kaikelle tälle on toimiston kaksi ylikuormitettua kahvinkeitintä.

AYYn kulttuurisektori koostuu hallitusvastaavana työskentelevästä Pilvistä, kulttuurituottajina työskentelevästä Minusta (Tuomaksesta) sekä Mikasta, Aava- nimisestä, Perttu Karjalaisen puheenjohtamasta jaostosta sekä Anu Juvosen johtamasta Teekkarijaostosta. Tästä pumpusta tulee ulos kulttuuria, juhlia, tapahtumia ja hyvää meininkiä koko Aaltoyhteisölle. Tämä porukka on oikeasti mahtavaa.

Lukuvuoden aloitus on kiireinen kaikille, niin myös meille. Parin viikon sisään osuu aloitusjuhlia, orientaatioita, yhteistyötapahtumia HYY:n kanssa, kampuskarnevaalia ja muita isoja tapahtumia. Porukan venymiskyky onkin mykistävää. 18 tunnin työpäivästä minä saan osan takaisin tasoitusvapaana, vapaaehtoisporukka tekee työtä rakkaudesta yhteisöön.

Ylioppilaskunnan tulevia tapahtumia voi yytsiä AYYn nettisivuilta ja facebookista. Kaikki tapahtumat eivät ole kulttuurijaostojen tuottamia, mutta sillähän ei ole mitään väliä. Otasuunnistus, Otatarhan ajot, vuosijuhlat, 1900-bileet ja monet pienemmät tapahtumat on tarkoitettu juuri kaikille.

Omalle tontilleni kuuluvat vielä lisäksi niinsanotut kertavuokrattavat tilat. Tiesitkö, että AYYn kautta voit vuokrata pikkurahalla saunan vaikka synttäreihisi? Saunoja on toistakymmentä, muita tiloja saman verran. Kaikki on tarkoitettu jäsenistön käyttöön. Ota mahdollisuudesta koppi!

-Tuomas Saloniemi

”Alussa olivat suo, kuokka – ja järjestösektori”. Vähän tällaisissa fiiliksissä on lähtenyt lomien jälkeinen syksy käyntiin. Suota on tullut kahlailtua lähinnä sen vuoksi, että yksi kuokkamme siirtyi kesän jälkeen muihin tehtäviin. Asiantuntijamme Otto Palonen oli tehnyt järjestöhommia jo AYY:n edeltäjässä TKY:ssä, joten meillä muilla on kulunut aikaa uusiin asioihin perehtymiseen ja vanhojen juttujen läpikäyntiin.

Keitä sitten on tämänhetkisessä järjestötiimissä? Ryhmämme hallituslinkki on Pilvi Hussi, joka vastaa hallituksessa myös AYY:n kulttuuripuolesta. Vapaaehtoisena toimii Maiju Tompuri Aalto-yhteisöjaosto Aavassa. Asiantuntijana sektorilla on allekirjoittanut, eli Joonas Jylhä. Järjestösektorin lisäksi itseäni työllistävät myös viestinnän asiat AYY:ssa.

Järjestösektorin tehtävänä on auttaa AYY:n piirissä toimivia kerhoja ja yhdistyksiä erilaisissa enemmän tai vähemmän arkisissa ongelmissa. Perusjuttuja ovat esimerkiksi erilaiset toiminta- ja projektiavustukset, sääntöasiat sekä yhdistyslainsäädännön kiemurat. Maiju järjestää vapaaehtoisena muun muassa tulevien orientaatiopäivien yhteydessä järjestettäviä kampuskarkeloita, joista on muuten lisätietoa myös tämän viikon yhdistystiedotteessa. Ilmoittautuminenkin on jo alkanut! 🙂 Yhdistystiedote kolahtaa muuten sähköpostiin aina perjantaisin. Jos et ole sitä vielä tilannut, niin teeppä se samantien osoitteessa /yhdistyksille/yhdistystiedote/.

Tällä viikolla meidän aika on kulunut arjen pyörittämisen lisäksi pariinkin sidosryhmätapaamiseen. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kanssa aloitettu yhdistystietokanta-projekti haukkasi hieman happea kesällä ja nyt syksyn aikana projekti olisi tarkoitus viedä kunnialla loppuun. Yhdistystietokanta on AYY:n järjestösektorille ja yhdistyksille melko näkyväkin muutos, sillä sen myötä toiminta-avustusten haku muuttuu helpommaksi kummallekin osapuolelle. Itse hakemuksen tekemisestä tulee yhdistyksille hieman helpompaa, samalla kun me järjestösektorilla saamme helpommin käsiteltyä yhdistyksiltä kerättyjä tietoja. Joka keväinen Excel-samba ja yhdistyksien vuosien takaisten tietojen kaivelu on uuden järjestelmän myötä siis toivon mukaan historiaa.

Myös yhdistyskoulutuksen suunnittelu on aloitettu ja siitäkin löydät lisää tietoa viikon yhdistystiedotteesta. Tiedotteessa on linkki kyselyyn jolla voit vaikuttaa siihen, milloin ja millaisella sisällöllä yhdistykset haluaisivat koulutusta. Alustavasti olemme suunnitelleet viime vuoden kaltaista tilaisuutta, joka sai yhdistyksiltä paljon kiitosta. Nyt on siis kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa, jos haluaisitkin jotain ihan uuttaa tai erilaista aiempiin koulutuksiin verrattuna. Ehdota rohkeasti!

Muistakaa että voitte lähettää meille viestiä, palautetta ja kysymyksiä osoitteeseen jarjestoasiat@ayy.fi, soittaa numeroon 050 520 9442 tai tulla vaikka käymään Lämpömiehenkuja kahdessa.

Mukavaa syksyn alkua toivotellen, Joonas ja muu järjestösektorin väki

KV-sektori koostuu hallitusvastaava Annasta, kv-asiantuntija Hannasta, ja joukosta vapaaehtoisia, jotka järjestävät kv-henkistä toimintaa esim. kv-jaosto Mosaicin ja Erasmus Student Networkin (ESN) nimissä.

Mitä sitten puuhaamme? Katsotaanpa esimerkiksi viimeistä viittä päivää. Viime viikon perjantaina Hanna kävi SYL:n edustajien kanssa jututtamassa lukukausimaksukokeilusta Opetusministeri Gustafssonin erityisavustaja Kaleniusta ja heti perään sivistysvaliokunnan puheenjohtajan avustajaa Laura Vanhasta. Heille kerroimme mm. samoista asioista, joista Hanna kirjoitti blogissa pari viikkoa sitten, ja kuulostelimme mihin suuntaan asian valmistelu etenee. AYY on tutkinut aktiivisesti maksukokeilun seurauksia, joten tapaamiset alkavat yleensä ojentamalla keskustelukumppanille tiivis paketti numerotietoa ja tutkimustuloksia opiskelijoiden suhtautumisesta, varallisuudesta jne. Myös suuri ja mahtava internet on ottanut asian käsittelyyn, ja mm. Helsingin sanomat tarttuivat tähän aiheeseen ja kirjoittivat siitä nettilehteensä. Myös SYL-puheenjohtaja ja TuTa-opiskelija Jarno Lappalainen keskusteli aiheesta.

Maanantaina keskustelimme Aallon edustajien kanssa siitä, voisiko AYY osallistua pohjoismaisen Nordic Five Tech -verkoston kehittämiseen. Päätimme osallistua verkoston seuraavaan tapaamiseen, sillä Aalto on kehittämässä yhteisiä opintokokonaisuuksia verkoston muiden yliopistojen kanssa ja meidän on toki oltava siellä, missä Aaltokin on.

Alkuviikosta keskusteltiin myös HYY:n kanssa yhteisen englanninkielisen kuntavaalipaneelin järjestelyistä ja siitä, miten aktivoisimme äänioikeutettuja kv-opiskelijoitamme käyttämään ääntään. Lisäksi oli valmisteltava esitys keskiviikoksi, jolloin Hanna kävi ARTSin uusien opiskelijoiden orientaatiotilaisuudessa puhumassa AYY:n toiminnasta.

Kv-sektorilla syksy on kiireistä aikaa, koska uudet kv-opiskelijat saapuvat Aaltoon. Jotta he pääsisivät mahdollisimman hyvin kiinni opiskelijan arkeen ja juhlaan, on viestittävä ahkerasti AYY:n tarjoamista palveluista, edunvalvonnasta ja opiskelijakulttuurista ja ohjeistettava tuutoreita esimerkiksi hätämajoituksesta. Myös erinäiset konferenssit ja yhteistahotyötapaamiset alkavat kohta rullaamaan, joten aikaa menee myös verkostoitumiseen ja asioista keskustelemiseen eri tahojen kanssa.

Även språkfrågor har funderats på tillsammans med Teknologföreningens studiechef Jonas Öhman – vad skall AUS egentligen göra för och på våra minoritetsspråk?

Tack och adjö, tills nästa gång!

-Anna och Hanna, internationella sektorn

Viime viikon torstaina 29.3. Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto hyväksyi AYY:n yrityssuhteille eettisen linjan. Idea tällaisen eettisen linjan tekemiseen kumpusi vuoden 2011 syksyllä koetusta NesteOil-tapauksesta, jonka jäljiltä heräsi kysymys AYY:n yhteistyökumppaneista: miten tulevaisuudessa yhteistyökumppanit voitaisiin valita siten, että sopimuksia ei koettaisi loukkaaviksi ja ylioppilaskunnasta vieraannuttaviksi? Linjan tarkoitus on antaa yrityssuhdesektorille selkeät valintakriteerit ns. hyvistä, AYY:n näköisistä yhteistyökumppaneista.

Linjaa valmisteltiin koko alkuvuosi. Edustajiston kanssa asiasta keskusteltiin iltakoulussa, sähköpostilistalla ja facebookissa. Lisäksi läpinäkyvyyden ja linjan kattavuuden takaamiseksi ehdotus oli kommentoitavana erityisasemayhdistyksillä, jotka edustavat suurinta osaa AYY:n jäsenistöstä. Harmikseni en saanut kunnon kommentteja erityiasemayhdistyksiltä. Toisaalta kyseinen linja ei suoraan vaikuta heidän toimintaansa.  Puolestaan edustajiston sähköpostilistalla keskustelu oli positiivisen vilkasta, vaikka lopputulemana ainoa kunnolla esiin noussut huoli oli kiellettävien päätoimialojen listaus ja se, miten ase määritellään.

Kielletyissä päätoimialoissa oli listattuna aseteollisuus. Wikipedian perusteella katsottu aseen määrityksen pohjalta sain muutaman huolestuneen viestin, jossa tiedusteltiin, ovatko Fiskars, J.Martiini, Roselli, Mora, Gränsfors ja Hackmann ”kiellettyjen” yritysten listalla, koska ne valmistavat lyömäaseita tai teräaseita. Oma lisäkysymykseni on, entäs astalot? Onko Tiivi vastuusta siitä, että heidän rikkoutuneesta ikkunasta irrotetulla lasinpalalla vahingoitetaan toista ihmistä? Ei, koska kyseinen tuote ei ole kehitetty toisen ihmisen vahingoittamiseksi. Onko Fiskars valmistanut kirveensä tai Mora puukkonsa sitä varten, että sillä voisi parhaiten vahingoittaa toista ihmistä? Minun mielestäni ei, mutta konekivääri on varmasti suunniteltu kyseistä käyttötarkoitusta varten ja se joka väittää, että konekivääri on valmistettu johonkin muuhun käyttötarkoitukseen, voi ihan rauhassa olla trollaamatta 🙂 Ymmärrän kyllä, että linja täytyy saada aukottomaksi ja ”vedenpitäväksi”, eikä tulkinnalle saa jättää tilaa.

Edustajiston enemmistön päätöksellä aseteollisuus kuitenkin poistettiin kiellettyjen päätoimialojen listasta. Itse hieman yllätyin edustajiston päätöksestä, sillä todellisuudessa  aseteollisuuden listaaminen kiellettyihin päätoimialoihin olisi tarkoittanut, että mahdollinen yhteistyö esimerkiksi Sakon kanssa päätettäisiin edustajistossa. Tällä kertaa edustajisto päätti rajoittaa omaa päätösvaltaansa ja antoi päätösvastuun kokonaan yrityssuhdesektorille.

Linja on nyt hyväksytty ja lyöty pöytään, muutamasta eriävästä mielipiteestä huolimatta. Työ minun osaltani linjapaperin parissa on tehty ja voin seuraavaksi keskittyä etsimään AYY:lle yhteistyökumppaniksi korruptoitumatonta venäläistä aseteollisuuden yritystä 😉

Jani Kalasniemi, yrityssuhteet

Opiskelijoiden mielenterveys puhututtaa ja nostattaa tunteita. Täällä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa se on puhuttanut jopa edustajistoa, joka nosti opiskelijoiden mielenterveyden edistämistyön yhdeksi ylioppilaskunnan kuntavaalitavoitteista. Myös Ainossa 1/2012 ilmestynyt pysäyttävä lukijakertomus kohahdutti opiskelijayhteisöä karmivalla esimerkillä siitä, miten apua pyytäessä kaikki voi mennä pieleen.

Tuskin kukaan kiistää mielenterveyden ja siitä puhumisen tärkeyttä. Yliopisto-opiskelijoiden yksinäisyys, masentuneisuus ja ahdistuneisuus ovat vakavia asioita. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä?

Mielenterveysongelmat eivät nykyään ole julkisessa keskustelussa niin suuri tabu kuin aikaisemmin. Henkilökohtaisella tasolla aihe on kuitenkin yhä erittäin arka. Harva on valmis avoimesti myöntämään mielenterveytensä horjuneen, vaikka apua olisikin saanut ja tilanteesta onnellisesti selvinnyt. Prosessi on usein rankka ja etenkin sen aloittaminen raskasta. Jokainen, joka on joskus joutunut myöntämään heikkoutensa anonyymille äänelle teletornin tuolla puolen tietää, ettei avun pyytäminen ole helppoa.

Yhteydenoton ja avun pyytämisen kynnyksen madaltamiseen on tarttunut myös Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS). Syksyllä 2011 käynnistetyssä sähköisen hoidontarpeen arvioinnin pilotissa mukana ollut syömishäiriötapausten tunnistamiseen ja hoitoon ohjaamiseen räätälöity hoitopolku laajentuu pilottivaiheen jälkeen toivottavasti myös muihin mielenterveydellisiin ongelmiin. Tällöin arvion oman tilansa vakavuudesta voi tehdä turvallisesti verkon välityksellä ilman, että täytyy pystyä kakaisemaan luuriin, mikä ahdistaa ja miten paljon.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö on tehnyt pitkään laajamittaista työtä opiskelijoiden mielenterveyden edistämiseksi.  Vuoden vaihteessa YTHS:n mielenterveyssektorilla jonotilanne oli tyydyttävä: tällä hetkellä hoito­ta­kuujonoissa Helsinki-Espoon alueella on runsaat 100 opiskelijaa. Mielenterveyden ja yleisterveyden sektorit tekevät tiivistä yhteistyötä, jotta mahdollisimman moni saa apua mahdollisimman nopeasti.

Hoitoon hankkiutuminen on arka asia: terveystarkastuksessa nuivan käytöksen saattaa ohittaa olan kohautuksella, mutta oman pääkoppansa sisusta raottaessa toivoo hoitohenkilökunnalta erityistä hienotunteisuutta. Ammattimaisuutta saa ja pitää edellyttää. Sekä hyvistä että huonoista hoitokokemuksista on parasta antaa palautetta suoraan Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiölle (Palaute Löytyy myös YTHS:n etusivulta ”Palaute”-pylpyrän takaa). Vain siten säätiö voi kehittää omia palvelujaan ja vähentää kauhukertomusten määrää.

Optimitilanteessa jonot lyhenevät, koska yhä harvempi tarvitsee hoitoa. Tämä ennaltaehkäisevä työ on sitä, joka kuuluu meille kaikille.

Miten ylioppilaskunta voisi sinun mielestäsi edesauttaa opiskelijoiden mielten terveyttä?

Terveisin,

Lotta Aarikka

Asiantuntija, edunvalvonta

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta

Toisena henkilövalintana valittiin Varpu Vuoristo vaihtostipendin jakotoimikuntaan. Sen jälkeen siirryttiinkin päättämään AYY:n lipusta ja siihen liittyvästä ohjesäännöstä. Vaikka asia tuli päätettäväksi harmittavan nopealla aikataululla, kelpasivat tunnustyöryhmän pohjaesitykset edustajistolle. Niinpä viime vuoden ad hoc ratkaisu korvautuu täksi itsenäisyyspäiväksi lipulla, jossa ”on vastalohkoisesti jaettu lippu, jonka yläkentässä on purppurapohjalla viisi nousevaa aaltokoroista riukua, alakenttä on kokonaan purppuraa.”

Loput kokouksesta olikin sitten luonteeltaan keskusteluasioita. Ensin käytiin perusteellinen katsaus KY-AYY-omaisuuskysymyksen taustaan ja edistymiseen, sitten AYY:n tuleviin asuntorakennushankkeisiin. Omaisuusasia kirvoitti muutaman säpäkän tiedustelun ja toiveita asian lopullisen ratkaisun perään, minkä lisäksi Tulamon aloitteesta päätösesitystä muokattiin hieman laveammaksi. Rakennushankkeissa jo aiemmin esillä olleiden Aalto Villagen ja Jätkäsaaren lisäksi Ossin Linnan (Otakaari 18) puuttuvan A-rapun rakentamista on aloitettu valmistelemaan, ja rakentamisesta päätetään näillä näkymin jo keväällä. Asunnot herättivät edustajistossa mielenkiintoa, ja teemasolujen ja yhdistystilojen ohella ehdotettiin opiskelijoiden ottamista mukaan suunnitteluun.

Hallituksen varapuheenjohtaja Poikolainen esitteli strategian, toimintasuunnitelman ja talousarvion valmistelua. Macbookin adapteri, kalvojen värivalinnat ja kehno tykki yhdistelmänä toivat taululle näkymään vihreänkeltaista mössöä, mutta Poikolaisen sana tavoitti silti yleisön ja keskustelu oli rakentavaa. Erityisesti budjetin tasapainottamisesta ja toimintasuunnitelman vuotuisista teemoista esitettiin mielipiteitä. Poikolaisen esitysten välillä hallituksen jäsen Karkola tiedusteli evästystä AYY:n SYL-delegaatiolle. Sitä ei tullut.

Viimeisenä varsinaisena asiana käsiteltiin hallituksen vastausta Arnkilin viime kokouksessa esittämään ponteen. Ponsihan ei velvoita hallitusta toimimaan, ainoastaan vastaamaan, mutta hallitus esitti silti koeäänestystä toimintavaihtoehdoista. Alkuperäinen ponsi koski siis taikkilaisten asuttamista – ennen vuotta 2010 aloittaneilla taikkilaisilla ei ole ollut mahdollisuutta hakea AYY:n asuntoja vaikka asumisaikaa on heiltäkin AYY:n näkökulmasta kulunut. Arnkilin ponsi kaipasi poikkeuspäätöksen tekemistä ja asumisoikeuden venyttämistä taikkilaisten osalta. Hallitus oli selvityksen jälkeen päätynyt toteamaan, ettei tällainen poikkeus olisi perusteltu tai oikeudenmukainen, mutta halusi joka tapauksessa suuntaa-antavan äänestyksen. Vilkkaan keskustelun jälkeen Arnkilin alkuperäinen toive sai jälleen äänestyksessä edustajiston tuen, eli edustajisto päätyi asiassa eri tulokseen kuin hallitus.

Muissa esille tulevissa asioissa todettiin, että 13.10. saa epäonnistua ja että edustajiston kaato on suunnitteilla.

Seuraavan kerran edustajisto kokoontuu marraskuussa.

Terveisin,

Atte, edustajiston puheenjohtaja